Lepuskin nurtsilla tokottelut kivan kokoisella porukalla :)
Aidan sai ensin nähdä ekaa kertaa Marian ja Leon parsoninpentu-läheskaimansa Ainan. Se oli söpö! Iso musta jänskätti aluksi pientä valkoista mutta kyllä niistä kaverit tulee. Aina osasi jo hirveästi kaikkia temppuja (istu maahan tassu kieri).
Itse treenit aloitettiin paikallamakuulla. Tai muut istui, Aidan makasi. Ensin vierestä lähti koira, ja sitten samainen koira leikki pallolla palkaksi, mutta Aidan makasi nätisti! Ihanaa. Oli rivin keskellä, tajusin nimittäin että usein kimppatreeneissä olen laittanut sen reunimmaiseksi. Mutta ainakaan se ei nyt varsinaisesti ole ongelma. Muut kävivät usein palkkaamassa koiriaan ja häiriötähän nurtsilla riitti, kun oli aurinkoinen sää. Ei tehty täyspitkää makuuta, ja kurkin piilosta välillä, palkaksi sai raksun. Yksi välipalkka taisi olla. Hieno mies ja ihanaa ettei koko makuu ole sittenkään ihan täysin pilattu :)
Aidan oli kovin onnellinen ja halusi koko ajan mennä toisten taskuille tsekkaamaan namit ja pallot. Sain muuten tänään treenihelmat, jee :) Mahtuu taas koko treenivarustus mukaan, mä kun olen lihonut niin järjettömästi viimeisen kolmen vuoden aikana ettei treeniliivi enää mahdu mun päälle. Uutta en kehdannut ostaa, kun ovat niin kalliita, mutta tällainen käytettynä ostettu helmatsydeemi on just passeli!
Sit seuraamista liikkuroina, edisti ja painoi. Oikealle käännökset + täykkärit hyviä, eka vasemmalle käännös hirveä ja toka ok. Palkkailin välissä. Tiia ehdotti että tehtäisiin paljon lyhyitä parin askeleen seuruita ja paljon käännöksiä. Ja häiriötä + pallonsietokykyä niin, että ripottelen palloja kentälle ja niiden ohi pitää seurata. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta jollain tapaahan tuota seuraamista on vaikeutettava! Alkaa varmaan käydä koiralle jo tylsäksi, kun tehdään aina samalla tavalla, ja se osaa kulkea mun vierellä.
Ruutua. Ihan karseeta alkuun. Tein hakeutumista, aluksi elikolla ei ollut mitään hajua mistä on kyse mutta pari kertaa pysäytin sen seisomaan ruudun keskelle, niin johan hiffasi vähäsen. 2 onnistunutta toistoa ja siirtyminen toiseen reunaan, josta koira halusi lähteä koko ajan musta oikealle eli sinne, mihin se oli äsken lähetetty.. Kamalan vaikeeta. Kuunteli hyvin seiso-käskyä ja jollain tapaa sain sen ruutuun sisälle, heti käsky ja palkka. Kaksi onnistunutta ja siirtyminen taas uuteen reunaan, nyt tajusi jo paljon nopeammin. Tätä voisi tehdä enemmänkin, mutta mun pitäisi olla siitä paikasta paljon tarkempi. Mites olis se kosketusalusta? Tai jos laittaisin alustan ruutuun vain itseäni varten, että MULLE on selvä kriteeri, mistä palkata koiraa. Koiran ei väldee tarvi edes tietää koko alustan olemassaolosta, eiköhän se opi paikan jos sitä palkkaa aina vain samasta paikasta.
No juu, tämän jälkeen yksi pallonvienti, pallo hävisi nurtsiin ja koira ei mennyt suoraviivaisesti. Toisella kertaa avustaja vei pallon eikä koira nähnyt (varmasti tiesi silti mihin pallo menee) ja taas meni pikkuisen vinossa linjassa sisälle. Toinen ahaa-elämys: nurtsiin voi piilottaa pallon! Yksinkertaisia asioita, mutta mä vaan en tajua näitä ennen kuin tajuan ne. Tähän lopetettiin koska oli hyvä.
Vikana luoksaria. Ekalla mä ja liikkuri huudettiin käsky yhtä aikaa, joten koira ei lähtenyt kuin vasta tokalla käskyllä. Uusi toisto ja taas tarvi 2 käskyä, mutta sitten tulikin täysiä - suoraan kohti selkäni takana kuljetettavaa jalkapalloa.. :D Näin koiran "kohde lukittu" -ilmeestä, että sen suunta on johonkin ihan muualle kuin mua kohti, ja yritin pysäyttää sen. Ei pysähtynyt mutta sain just ja just kalastettua sen ennenkuin se saalisti pallon. Kolmannella toistolla pysähtyi, ja Tiia heitti sille frisbeen koiran selän takaa, mutta Aidan ei tätä tajunnut vaan lähti kiitämään suoraan kohti kentältä poistuvia jaliksenpelaajia.. Tuli takaisin kun huudeltiin, mutta vähän meni palkka ohi. :D Sen pituinen se ja kotiin lähdettiin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti