Me käytiin pitkästä, pitkästä aikaa juoksemassa! Ihan äkkiä yllättäen hoksasin että hei, nyt on sopiva hetki juoksulenkille. Eli valjaat mukaan, lenkkarit jalkaan ja menoksi.
Juostiin tuo pellonreunan kilsan mittainen suora aika täysiä. Aidan ehdotteli metsään meneviä sivuhaaroja, mutta ihan hyvin kuunteli kun kerroin että eteenpäin ollaan menossa. Mä jaksoin ylämäet tosi hyvin, eikä koira tippunut peitsille. Kerran tasamaalla yritti laiskotella, ja komensin sitä siitä, loppumatka meni hienosti. Kun se nyt tietää että pitää vetää, niin kai sitä voi kieltääkin lusmuilusta? Heti kun se tipauttaa vauhdin peitsiin, loppuu veto kuin seinään.
Oli kivaa, uusiksi toivottavasti viikon päästä. :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti