Jäähyväiset missikisoille

SNJ:n päänäyttelystä aloitettiin 2009 sinisellä nauhalla, ja samaan näyttelyyn päätettiin vuonna 2012 sinisellä nauhalla. No, ei tämä ehkä vihoviimeinen näyttely ollut, mä en vaan ainakaan puoleen vuoteen tahdo taas laittaa montaa kymppiä ihan turhaan. Ei Aidanista tullutkaan näyttelykoiraa :(

Arvostelu meni jotakuinkin näin: "Kiva koira. Hammas puuttuu" Mulle on sanottu pariinkin kertaan, ettei brittiläisiä kasvattajatuomareita haittaa hammasongelmat, mutta ei siltä näytä. Aikkuli on silti paras ja mätsäreissä käyntiä se saa jatkaa edelleen. JH-kisoihinkin pääsee vielä varmasti, jos joku haluaa hulluaivon kanssa kehään :D

Aslan pärjäsi paremmin, yli 20 avouroksen joukosta ERI ja SA, oli viides. Täydellistä, ei tarvinnut jäädä odottamaan PU-luokkaa :D Lähdin sitten Lahteen viettämään synttäreitä (Mamma Marian pastaa jee hyvää! ja Aino-suklaajäätelöä iltapalaksi), ja sunnuntaina sain auton ja Sandran lainaan pariksi päiväksi, kun porukat lähtivät hummailemaan risteilylle. Aidan oli poikkeuksellisen ilahtunut Santerista, ja eilen aamulla neitikoira sitten aloitti sen kauan odottamamme juoksun. Yllättävän hyvin tuo hulluaivo käyttäytyi silti, ei vinkunut eikä riekkunut, yritti toki kovasti pusutella Santeria mutta muuten oli ihan normaali. Onkohan sille nyt vihdoin kasvanut ne aivot?

Päästään siis Sandran kanssa rallitokon sm-kisoihin, jee. Tai päästään, jos sen kunto ei nyt enää mene huonommaksi. Sen toinen silmä rähmii, varmaan johtuu siitä luomesta joka välillä kääntyy sisäänpäin, ja se myös könkkäsi nuo mun metalliraput alas paljon vaivalloisemmin kuin ennen. Eikä kekottanut enää keittiössä mulle :( Ulkona se kyllä kekotteli mielellään. Yritän puhua äitin viemään sen lääkäriin, mutta mehän ollaan puhuttu siitä selkäkuvauksesta viime vuoden syyskuusta lähtien, jotta tiedettäisiin missä mennään. Varsinaisia saamattomuusihmisiä ollaan kyllä koko perhe, höh.

No, käytiin silti sunnuntaina agilityssä, ja koska epäilin Santerin juoksevan, se sai takki päällä jäädä autoon odottamaan kun ei mulla sille juoksuhousujakaan ollut. Kotona askartelin sille mun vanhoista, virttyneistä kalsareista karseat pökät, joita rassukka joutui pitämään, ettei Aidan sitten yksinollessaan syö täällä sohvia ja mattoja joihin on tippunut veripisaroita. :D

Agilityssä tehtiin takaaleikkausta (hyppy-hyppy-hyppy ja käännös-hyppy), tämä meni suht hyvin suoralla matkalla ja vasemmalle kääntyessä, mutta oikealle kääntyminen oli vaikeampaa. Mä jyräsin koko ajan koiran päälle enkä osannut ohjata sitä ensin suoraan ja sitten vasta kääntymään, kun mulla oli niin kova kiire kääntämään sitä. No hauskaa oli Aidanilla aineskin kun sai juosta Mian kimppuun jolla oli pallo.

Leikkausten lisäksi esteneliöllä takaakiertoja ja mua kohti kääntymisiä. Ihan ok meni, mä en vaan hallitse kroppaani tässäkään asiassa. Pitäisi varmaan tehdä jotain koordinaatioharjoituksia (voi kunpa mulla olisi aikaa käydä pesistreeneissä!). Vein Aidanin autoon ja Sandra sai parkkipaikalla tehdä vähän rallitokoa, neitikoira tykkäsi kovasti :) Peruuttaminenkin sujui hienosti vaikka on ollut tosi pitkä tauko välissä. Eteentulot oli vähän liiankin innokkaita, Sandra esitteli hienoa näyttelyseisomista häntä huiskien ja unohti ihan kokonaan istua. Myös lilja-tulppaani-voikukka-ruusu-käännökset sujui tosi hyvin treenin vähyyteen nähden, ja "kääntyy"- sekä "täys"-käskyillä oli selvä ero koiran silmissä. Jes!

Tänään Sandra ja auto lähtivät takaisin kotiin, ja mun pitäisi kahden ja puolen tunnin päästä olla matikantentissä. Yäk. Treenirintamalla on nyt vähän hiljaisempaa mutta ehkä tässä jotain kehitellään. Mun vetämä Hämiksen koirakurssi alkanee ensi viikolla, iik, jos sinne nyt on ketään ilmoittautunut :)

//Päivitetäänpäs tähän nyt vielä meidän tokoilut tältä päivältä. Käytiin tuossa pallokentällä, Aidan sai tehdä lyhkäisen makuun namialustan kanssa, se ok siltä osin mitä itse katselin. Yritti ennakoida maahanmenoa kauhiasti. Ruudun rakensin valmiiksi, ja naksuttelin muutaman ruutuunmenon joka sivulta, nämä oli yllättävän hyviä! Pystyin lähettämään koiraa jo tosi kaukaakin ruutuun, välillä meinasi peruuttaa mutta kun en palkannut, tuli pois ja meni uudestaan takaosaan asti suht suorassa. Viimeinen sivu oli vaikea, koira oli jo aika väsynyt, aivojahan tuossa joutuu käyttämään taas vähän enemmän. Sain silti pari onnistumista putkeen. Jätin ruutuun pallon, seurautin koiraa kentän toiseen reunaan ja tehtiin siellä kaukojen vaihtoja.

 Istu-seiso-vaihdot siis ohjelmassa, otin istumiseen sitten kuitenkin uuden käskyn. Sit-käskyllä koiran pitäisi siis istua niin, että takatassut pysyvät paikoillaan. Helpommin sanottu kuin tehty.. Oikeassa mielentilassa ollessaan se osaa tämän kyllä, esim. kesällä aina ruokaa saadessaan se istui tosi nätisti. Pitäisiköhän ottaa kaukojen opetteluun namikäsiohjauksen sijaan namialustapalkka? Kokeillaan ensi kerralla, meneekö koira ylikierroksille vai tasoittuuko se just sopivasti. Takapalkka voisi myös olla ihan jepa. Kun koiraa työntää namikädellä taaksepäin, se istuu nätisti, mutta heti jos kättä irroittaa yhtään kuonosta, lähtee takajalat steppaamaan. Seisomiset on jo lähes järestään tosi hyviä, n. metrin matkalta onnistuu.

Tähän väliin sitten ruutu, kun namit taskuista loppui. Kävelytin koiraa tässä näin -käskyllä lähetyspaikalle, kysyin "missä ruutu" ja koira katsoi eteenpäin -> lähetys ja voihan vaude miten hienosti! Ei kaahannut miljoonaa pallolle vaan muisti/huomasi sen vasta läheltä ja selvästi mietti juostessaan mitä tekee, hyvä! Loppuun vielä pari hakeutumista pallon kanssa, viimeinen oli super. Hyvin kuuntelee jo seiso-käskyäkin.

Otin jämänamit pussista ja jatkettiin kaukojen hinkkaamista niillä, meni yhtä hyvin/huonosti kuin äsken. No, mun täytyy vaan muistaa tehdä tätä. Ja sitä tunnaria. Ja luoksariin pitäis maahanmeno ottaa mukaan.