Enpä olisi osannut kuvitella, että joskus riemuitsen tästäkin aiheesta.. Mutta eilen töiden jälkeen joskus keskiyön pimeimpinä hetkinä hiivimme koiran ja suksien kanssa ulos ja lähdimme hurjalle hiihtolenkille. Oltiin tuhmia ja mentiin ihan oikealla ladullakin vähäsen, mutta se tuskin ketään haittaa, kun tuo myrskytuuli oli pöllyttänyt koko ladun pelkäksi lumidyyniksi.. Mentiin jalkakäytävällä eka pätkä, mutta kun sinne varsnaiselle ladulle päästiin pellon reunaan, totesin että on parempi laskea koira irti ja yrittää itse hikoilla ihan keskenään eteenpäin. Vähän epäreilua vedättää toista, kun lumi oli niin pehmeää ja sitä oli hirveästi, eikä puhettakaan mistään luisteluhiihdosta..
Mutta menihän se lenkki niinkin, ainakin saatiin molemmat hyvää umpihankiliikuntaa! Ensi kerralla voisi koittaa lenkkiä vähän toista kautta, niin saisi hiihtää pidempään :) Olisin muuten jatkanut kevaria pitkin suoraan enkä kääntynyt lainkaan pellolle, mutta se tuulenpuhuri oli pyyhkäissyt lumet paikoitellen kokonaan pois. Hiekoitetulla asfaltilla on vähän ikävä hiihtää..
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti