Hönölässä on koirahiihtovuoro, huisia! Käytiin siellä eilen leiriltä kotiuduttuamme. Aidan oli ja on tosi väsynyt juostuaan 5 päivää ulkona Aslanin kanssa, mutta hyvin se silti jaksoi mua kiskoa eteenpäin. Raketit olivat apinaattorin mielestä tosi epäilyttäviä, se vaan istui jäykkänä ja tuijotti ovelle kun muut paukuttelivat ulkona. Toisaalta tuollaisessa sähköttömässä mökissä on vähän vaikea saada esim. verhot ikkunoihin, valoja päälle ja telkkaria tai radiota pauhaamaan, joten voihan se jytinä olla vähän ikävän kuuloista. Sen sijaan noitarumpu katolla eli suojasään takia pudonneet lumet eivät aiheuttaneet koirissa minkäänlaista reaktiota, vaikka koko mökki tärisi sen lumimassan voimasta..
Nojuu, eilen tosiaan hiihdeltiin. Mulla oli faijan monot ja ne olivat vähän liian isot :P Ekalla kiekalla meinasin mennä nurin pari kertaa, ja takana hiihtäneet saivat meidät helposti kiinni ja menivät ohi. Se toisaalta nosti Aidanin vetointoa. Ohitukset sujuivat mallikkaasti eikä apinalla ollut aikomustakaan rynniä toisten koirien luo. Toisellakin kiekalla meidät ohitettiin ja siellä loppui about 3/4 jälkeen puhti molemmilta, joten päästin koiran irti ja viskasin sille pallon. Mun pitää opetella hiihtämään, niin edetään vähän helpommin. Mutta jos ollaan täällä Lahdessa vielä pidempäänkin, niin ketkupolkan voisi vielä käydä testaamassa, että millaiset vauhdit sillä saa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti