sunnuntai 25. elokuuta 2013

Lose yourself to dance

Mätsärit: Käytiin tiistaina Aatoksen, Aslanin ja Aidanin kanssa mätsärissä, mä käytin kehässä myös Peppi-springerin. Aidan oli taas holtiton ja tuomari sille naureskelikin, tuloksena PUN2 (keuli taas juostessa toisen koiran perään, joten varmaan sinne meni meidän voitto). Aatos kävi Stellan kanssa kehässä, Aslan oli SIN- koska on kuulemma läski. No kerran niinkin päin, kun tähän asti se on aina ollut liian laiha.. :D

Agility: Toinen keppipari lisätty! Mä onnistuin heti palkkaamaan rekkua pari kertaa siitä, että se juoksi väärästä välistä, joten sitähän se meinasi sitten tarjota aika pitkälle. Yhtään vaikeampi kulma ei vielä onnistu, mutta jatketaan treeniä.

Koiratanssi: Oon niin fiiliksissä! Katselin koiratanssileirin videoita ja voi että mua harmittaa, ettei oltu siellä. Pää tursuaa ideoita ja pitäisi melkein kirjoittaa ne paperille, etteivät unohdu. Nyt aion vakaasti ottaa iltalenkille herkkuja mukaan ja tekaista koiratanssitreenit pystyyn, kunhan tuosta vähän vielä hämärtyy, ettei kukaan näe meitä. :D Koiratanssi on kyllä niin huisin siisti ja vaikea laji, että on sääli, ettei mulla ole ollut sille enempää aikaa. Mutta josko se tästä.

Naksutinkoulutus: Aloin opettaa koiralle uutta temppua, kepin kiertäminen vastapäivään. Myötäpäivään siis onnistuu. Siinä viitisen minuuttia katselin, kuinka koira kiersi keppiä myötäpäivään, kunnes alennuin taas antamaan sille apuja 3 kertaa ja se hoksasi idean heti. Ei toi puhdasoppinen naksuttelu vaan ole mun juttu, parempi varmaan pitäytyä tässä tutussa ja turvallisessa avustamisessa. Nyt pitäisi naksutella koiralle myös tassujen nostelu sekä se hitsin peruuttaminen paljon varmemmaksi.

Toko: eilen käytiin kimppatreeneissä Puolarissa. Paikallamakuuta, seuraamista, ruutua, ohjattua noutoa ja metallia. Voi miksi mä taas tungin sata asiaa samaan treeniin.. Paikallamakuu hyvä ja huono, ekassa olin näkösällä ja vinkui vähäsen (palkkasin vain kerran siinä parin-kolmen minuutin aikana), tokassa olin piilossa ensin 0,5-1min ja palkkasin, sen jälkeen pari minuuttia palkkaamatta. Oli aika skarppi piiloa kohti eikä kauheasti läähättänyt, mutta pysyi eikä piipannut! Sai aika monta makupalaa palkaksi. Niin ja tyttökoira oli vieressä eikä kuikuillut sitäkään.

Seuraaminen okei, pari vasemmalle käännöstä tosi hyviä. Juoksupätkätkin ok, ei kauheasti irronnut. Ruutu kamala, ei kuuntele seiso-käskyä ja ennakoi sitä samalla, höhö. Ei siis irronnut kunnolla ruutuun ja hämmentyi kun ei saanut palkkaa, mun täytyy taas keskittyä tähän ihan kunnolla..

Ohjattu: vasen kapula ok, oikealta meinasi 3 kertaa peräkkäin hakea ensin keskikapulan. Viimeisellä kerralla saatiin onnistumaan suoraan ilman keskikapulan haikailuja. Täytyypä nyt tähänkin keskittyä ja naulata jollain se keskimmäinen maahan, ettei pääse palkkaamaan itseään sen nostamisesta - tosin koiran tuntien se varmaan repisi/heittelisi ne kiinnikkeet pois tieltään ja juoksisi onnellisena kapulan kanssa mun luo "näiksä mää osasin vaik noin vaikeeta noutoa yritit teettää"-ilmeellä.

Suurempi ongelma oli silti se, että palautukset eivät onnistu! Hittolainen! Rakki välillä sylkäisi kapulan suustaan jo matkalla, ja jos toi sivulle asti, irrotti heti kun mun käsi lähestyi kapulaa. ARgh! Tämä sama jatkui metallin kanssa (se on ällö), ja mulla meinasi pikkuisen palaa taas käpy kun koira ei muka pysty jotain tekemään. Äh, ei sitten lopetettu onnistumiseen eli tosi kiva päätös treeneille, kun koira ei suostunut pitämään metallia suussaan enää hetkeäkään, vaan lemppasi sen heti maahan kun iskin sen sille suuhun. Kökkerön kökkerö. Ankaraa pitotreeniä siis tämä viikko, ettei koira heitä kokeessa sunnuntaina omilleen tai mun varpaille sitä suht painavaa kalikkaa..

Sanni otti Aidanista mätsärissä kuvan:


2 kommenttia :

EmBzKi kirjoitti...

Mulla auttoi Iitun kanssa palautuksiin se etten itse asiassa ottanut niitä vastaan.. ;) Eli koira hakee, sitten vaan jeejeetä peruutellen ja kun koira tulee luo, niin taputellaan ja kehutaan mikä hieno kapula sillä onkaan! Ja kun jossain vaiheessa koira tiputti, nopeasti varastin sen siltä ja laitoin sen taskuun. Tän jälkeen siirryttiin tekeen hetkeks muita hommia ennen kuin taas tuli nouto.

Tuolla siis vain tehtiin sitä että esineitä on kivaa pitää suussa ohjaajan lähelläkin, palkkana se että sai korvat kipparalla heilua sen kapulansa kanssa ja ohjaaja oli ihan haltioissaan. Noudoista ei siis mtn muuta lelu/ruokapalkkaa. Sakulle opetin vähän pakon kautta "pidä"-käskyn, irti ei saanut päästää vaikka kiskoin kapulaa siltä. Iitu on sen verran herkkis että sillä en lähtenyt edes yrittämään tuota, tehtiin sitten kivan kautta.

Ainut miinus mikä tuosta sitten mahdollisesti tulee on se kapulan pureskelu kun menee liian kivaksi (kuten flatilla helposti menee..). Mutta Iitulla ei muutenkaan oo tavotteet avo-luokkaa korkeemmalla, joten valitsin ennemmin superhauskan palautuksen mahdollisella mälväyksellä kuin laamanoudon.

Joskus ja jouluna olen sitten palautuksessa hiljaa ja saa tuoda sivulle asti, mutta siitäkin sitten vain vapautus, jeejee-bileet ja ylistetään se koira kapuloineen sinne taivaaseen asti. Ja jos otan irroituksen, koira saa kapulan takaisin ja sama ylistysralli.

Ja metallin kanssa meillä ei oo yhdenkään koiran kanssa ollu ongelmia, kun oon luonu siihen sellasen Klonkku-sormus-tilanteen.. ;) Eli se metalli on hienoin juttu maailmassa ja nappaan sen heti jos se on maassa (pieni saalislällätys siihen koiralle, mun maailman mahtavin kapula mitä se ei saa kun pudotti). Jos se on koiralla, samat jeejee-ylistykset ja rapsutukset.

Aidan voi tietty mennä tuollaisista tilanteista ihan överiks, mutta meidän lätyillä nää jutut on toiminu. :)

Saila kirjoitti...

No kun mä olen tehnyt just noin.. :D Etenkin nomessa palkkaamattomuus palautuksesta aiheutti vain sen, että koira tuli kerta kerralta haluttomammin sivulle. Jos sitä taputtelee ja silittelee palautuksesta, se ei tietenkään pysy sivulla, ja koiran lääppiminen silloin kun se ei ole sivulla, johtaa siihen että se ei halua tulla sivulle, koska sitä lääpitään muutenkin damin tuomisesta "siihen johonkin".

Metallin tuo nostaa yleensä ihan nätisti vaikka se on ällö, mutta kun eilen oli se palautusongelma tavallisenkin kapulan kanssa, oli multa silkkaa idiotismia ruveta leikkimään sen metallikapulan kanssa. Ja kun se huomasi mun tyytymättömyyden, niin sittenhän se ei ainakaan ota sitä yäk-metallia suuhun.

Aidan pureskelee kapulaa tosi paljon, ja se on muutenkin turhan noutokapulahullu, joten en uskalla hypettää noutoa liikaa :D oli aika iso duuni saada se pysymään kapulaa heittäessä. Noihin palautuksiin täytyy keskittyä nyt ihan huolella, koira ei saa räkäistä kapulaa namin toivossa varpaille.. :P Onneksi tämä on suht helppo korjata, ei siihen viimeksikään kauaa mennyt!

Metallia täytyisi kyllä muistaa hypettää enemmän!