Vaan yks murjaani juoksi mun perääni ja halkaisi kirveellä kalloni

Paskaa, sano!

Messarissa oli kivaa. Perjantaina töitä ja shoppailua, lauantaina Aatoksen kehäilyä (ERI) ja shoppailua, sunnuntaina kävin hakemassa vetoalustan meidän häkille. Hyvästi rullakko, ei tule ikävä!

Lauantaina kävin Aatoksen kehän jälkeen Marian ja Ainan kanssa koirapuistossa. Puistossa oli jäätynyt hiekka semmoiseksi hiekkapaperiksi, mutta me blondit tietty juoksutimme silti koiria ihan tyytyväisenä. Aidan oli nimittäin saanut messarista ison jalkapallon, joka piti testata.

Siinä kesken leikkien sitten huomasimme pallossa verta, ja kävimme tietty koirien suut läpi ettei ole esim. hampaita irronnut (heh heh). No ei ollut, ja verenvuoto paikallistettiin Ainan tassuun, ne kuulemma aukeavat näin pakkassäillä helposti ilmeisesti kuivan ilman takia. Räksä joutui siis remmiin ja mustuainen jatkoi palloleikkejä.

Seuraava mitä huomasin olivat veritipat koiran alla. Pikainen tassujen tsekkaus ja jep, toisesta etujalasta vuoti lähes solkenaan verta, se kannuskynnen viereinen patti oli auennut ja vertahan muuten riitti. Ei muuta kuin Marian luo paketoimaan tassu, ja paketoidessa huomasin myös että kaikista tassuista oli kynsiä viilautunut niin että niistä tihkui verta ja kintereen alapuolella olevat kovettumapatit olivat myös auenneet. Voi jee!

Aidan ei kuitenkaan vaikuttanut kovin kipeältä, joten käväisin sen kanssa hakemassa sen vetoalustan sunnuntaina. Aamulla tassusta tihkui pikkuisen verta aamulenkin jälkeen, joten kisat kyllä jäivät väliin :( Voi pettymysten pettymys. Toki se olisi ehkä ollut aika hienoa, jos jonkun riemuloikan aikana varvas olisi revennyt uudestaan, ja koko iso kehä olisi ollut täynnä verta. Eiku..

No, iltalenkillä me vähän treenailtiin näyttelyjuttuja, tekis yllättäen mieli ilmoittaa toi taas johonkin :P Myös seuraamista treenattiin ja Aidan oli oikein hieno näyttely- ja tokomies. Liikkeestä seisomisesta sai loput herkut kun pysyi nätisti seisomassa vaikka kiersin sen takaa. Lenkin jälkeen tyyppi makoili puolisen tuntia odottamassa ruokaansa, ja ylös noustuaan ontui etutassuaan. Tietysti. Tarkemmat tutkimukset selvittivät sen, että siitä patista oli kuoriutunut päällimmäinen ihokerros osittain pois, auts! Varmaan siis pikkuisen kirvelee jos siihen tuota ällöä kuravettä ulkoa roiskuu. Täällä nimittäin mitään lunta enää ole, vettä tulee taivaan täydeltä.

Eipä siis muuta kuin taas paketoimaan tassua joka ulkoilun ajaksi, ettei siihen mene likaa. Sisällä ajattelin pitää ilman pakettia, että kohta saa välillä ilmaakin. Tosi rasittavaa, tuntuu että toi koira on jatkuvasti kipeä jostain ja aina se teloo itsensä just ennen kisaa tai näyttelyä! Oon ehkä sanonut jo aika monta kertaa, mutta sanon vielä kerran, että kohta en oikeasti ilmoita sitä enää mihinkään ja lopetan kaiken harrastamisen. On se nyt hitto vie koko syksyn selvinnyt vähän vähemmälläkin tekemisellä ja pelkkien lenkkien varassa.

Ai niin, juippihan täytti viikko sitten 5 vuotta. Synttärilahjaksi se sai 50 kiloa lihaa Kennelrehulta (kiitos Marika kuskaamisesta), kun päätin pistää veronpalautusrahat haisemaan ja ajattelin ettei sitten hetkeen tarvitse käydä. Kotona kannoin lihat pakastimen viereen, avasin pakastimen ja katsoin sinne, katsoin lihoja, katsoin pakastinta ja katsoin vielä kerran lihoja ja totesin, ettei muuten ole mitään toivoa saada sitä kaikkea mahtumaan sisälle. Puolitoista tuntia järjestelin ja heitin vanhoja luita pois, nakutteiln uusia irti toisistaan vasaralla (heitin ne tietty muovikasseissa vaan pakkaseen, joten mulla oli 3 superisoa yhteen jäätynyttä luutikkaria), täytin ihmisten pakastimen koiranlihalla ja kaikki meni! 3 pakkausta jäi yli, mutta sehän nyt on tuolle kolossille päivän annos, joten saikin jäädä sulamaan. Oon mä vaan aika tetrismestari.