Tervetuloa kaikenkattava sysimusta ja pimeä

Morjesta vaan taas! Aidan alkoi ontua viime lauantaina, ja pikaisten tutkimusten jälkeen totesin, että se kannuksen viereinen anturapallura on taas vähän haljennut. Äänestän pakkasia ja sitä, että käytiin tokotreenailemassa torstaina, josko olisi niiden takia auennut. Verta ei tullut ja nyt kohta on taas kuroutunut umpeen, mutta kävin ostamassa tassurasvaa (mun oma kantapää on myös kuivunut niin että se on haljennut, ja on aika kipeä aina kun varaan sille painoa, joten onneksi tuo koiran halkio ei ole tassunpohjassa). Ollaan siis molemmat vähän sairastupalaisia tällä hetkellä, mutta Aidan on saanut taas pureksia luita ja tänään käytiin vähän normaalimpi aamulenkkikin.

Torstaina oli siis pitkästä, pitkästä aikaa taas kimppatreenit. Alkuun vähän seuraamista, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa muiden paikallaistumishäiriönä. Sitten paikallamakuu, kävin palkkaamassa tosi paljon, Aidan oli vähän levoton ja nuuskutti kovasti rivin muita koiria kohti kaula pitkällä.

Tämän lisäksi Aidan seurasi lyhyehkön seuruukaavion liikkuroituna, oli aika tosi hyvä. Sen jälkeen liikkeestä seisominen, josta sai pallopalkan heti kun mä olin kääntynyt takaisin koiraa kohti. Vähän luoksetuloa, olisko ollut yksi stoppi niin että liikkuri viskasi pallon ja toinen läpijuoksuna. Tauolle ja tauon jälkeen metallinoutoa (yäk, sanoi Aidan).

Meni siis noudot tosi huonosti, Aidan ei halunnut ottaa kapulaa yhtään. Muutama onnistunut toisto saatiin mutta meni taas siihen samaan en-ota-en-avaa-suuta-jos-tunget-suuhun-syljen-pois -tappeluun. Ja kerran apinaattori jopa karkasi toisen koiran luo kun odottelin, että hänen korkeutensa suostuisi ottamaan kapulan maasta, joten aika rumasti raijasin sen sitten takaisin tolppaan katsomaan, kun mä teen ylisöpön Rasmus-tollerin kanssa seuraamista ja luoksetuloa. Voi hitsiläinen että se on söötti ja pieni punainen karvapallero <3 Kateudennostatus onnistui jollain tapaa ja saatiin taas pari onnistumista. Sitten palloleikkejä loppuun ja jätettiin hommat sikseen.

Meille kotiutui torstaina myös uusi imuri <3 on hieno ja pölypussiton, hiljainen ja tehokas. Nyt saa karvat kyytiä. Aidanin oksentama matto saatiin pelastettua, ihme ja kumma, ja nyt se haisee lähinnä sitruunalta. Aidan on nukkunut siinä päivällä ja nyt sen matton koskenut puoli haisee myös sitruunalta. Tollo <3

Mutta josko sitä sitten laittaisi tassut rasvaan ja iltalenkille! Kiva kun tuli lunta :)