keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Ei mua hilpeät Hidalgot vie minnekään, se on kyllä no thank you!

Välillä tokoakin! Innostuin niin ruohokenttien sulamisesta ja osittaisesta kuivumisesta, että pakkasin merkkitörpön ja noutokapulat laukkuun ja namit treeniliivin taskuun aamulenkkiä varten.

Ideana siis ohjatun noudon aloittelu. Aidan on niin kivasti oppinut tuon kiertämisen, että eiköhän merkille menokin toimi kiertämishommina! Turhaa opettaa uudestaan käytännössä samaa asiaa. Samalla saa kivasti vaihtelua treeneihin, kun joka kerta ei pysäytä koiraa vaan palkkaa sen pelkästä kierrosta (etenkin ohjatussa hyvin käytännöllinen, Sandrasta jotain oppineena), välillä palkkaa stopista ja välillä sitten tehdään niitä jatkojuttujakin. Sandrahan ryskäsi aina suoraan kapuloille ja jätti merkit välistä, joten Aidanin kanssa teen ainakin pohjatyöt vähän paremmin.

Ensin seuraamista, oli tosi jees. Käännöksiä oikeaan ja vasempaan, vasemmalle vähän heikkoja mutta parista palkkasinkin. Hidas käynti hyvä ja siinä oli käännökset parempia, eikä yrittänyt istua vasurikäännöksissä! Jee. Juoksupätkiä, ihan semmoisia muutaman askeleen, joista palkkasin aika äkkiä kun lähti niin kivasti mukaan eikä keulinut tai tiputtanut kontaktia tai lähtenyt ottamaan etäisyyttä.

Sitten sitä ohjattua. Laitoin törpön lintujen ruokkiminen kielletty -tolpan juureen, jotta saisin kerrasta oikeita kiertämisiä, eikä mitään törpön yli juoksemisia. Hienosti lähti kiertämään ilman käsimerkkiä, pisin etäisyys oli ehkä 5-7 metriä. Kapulat jätin häiriöksi läjään parinkymmenen metrin päähän, ne eivät paljoa kiinnostaneet alkuun mutta kun kävin nostamassa yhtä, Aidan olisi halunnut mennä. Tuli kuitenkin kutsusta takaisin empimättä, hyvä!

No, sitten kapulat mukaan. Erehdyin ennen noutokäskyä palkkaamaan koiran pari kertaa kierrosta lelulla, kun haikaili niin kovasti palikoiden perään, ja arvatkaas sujuiko se nouto? No ei tietenkään, koira räkäisi kapulan puolimatkaan ja tuijotti mua silmät kiiluen. Eikä nostanut sen jälkeenkään sitten millään, paitsi heitettynä, ja silloinkin räkäisi maahan. Eli tasan samaa käytöstä kuin metallikapulan kanssa. Voi tyhmä pallohullu idiootti! Mä hermostuin sitten koiraan, pistin sen liekaan ja pakkasin kamat pois ja menin seisomaan toiselle puolelle kenttää viideksi minuutiksi ja lukemaan facebookia.

Uusi yritys hetken tauon jälkeen, ja sitten maistui jo noutaminenkin. Nyt en palkannut namilla enkä lelulla, vaan pelkillä kehuilla ja isosti rapsuttelemalla. Aidan puree kapulaa hirveästi ja jos ei pure, heiluttelee päätä puolelta toiselle kun tekisi mieli purra.. No, ainakin tuo sivulle, pureskelkoot sitten :P Pari kiertoa namipalkalla väliin, kapulan odotellessa, ja sitten kierto, pysäytys ja noutoon. Tämä oli aivan superhieno suoritus, no sivulletulo vähän vino mutta ihan sama, joten siitä koira sai sen tyhmän pallonsa ja lopetettiin treenit siihen.

Ei kommentteja :