Vien sut etelään, vaimo

 Juuh elikkäs Viron reissu!

Perjantaina laiva lähti kello 12, olimme onneksi jo hyvissä ajoin terminaalissa jonottamassa sisäänpääsyä. Ketään ei kiinnostanut koirien passit mennessä eikä tullessa, mutta kuulemma muiltakaan rajan ylittäneiltä ei ole niitä kyselty. Aidanin häkkialusta sai toimia roinakärrynä, ja Aina häkkeineen pääsi myös kyytiin, sillä laivassa koirien piti olla joko häkissä tai kuonokopassa. Linda Line oli onneton pikkupurkki, ei hyttejä tai autopaikkoja, mutta sen oli hintainenkin :D Ryysittiin laivaan, ja häkkikompleksi mahtui just ja just rullaamaan ylös lastaussiltaa. Ei jäänyt montaa senttiä tilaa. Eipäs sitten muuta kuin Aidanin häkki kasaan ja rausku häkkiin (kukaan ei olisi kestänyt sitä lojumassa ja kiehnäämässä koppansa kanssa pitkin laivan lattioita, joten vaikka häkkialustan kasaaminen ja purkaminen olikin vähän hankalaa, niin ehdottomasti vaivan väärti).

Jee! Takakontti täynnä tavaraa, koira piti survoa jalkatilaan :D

Satamaan päästyämme mietimme hetken, mihin suuntaan sitä pitikään lähteä, ja aloimme rullailla itseämme kohti hotellia. Hiki tuli, kun piti ylämäkeen mennä. Sardiinipurkki rantautui vielä sellaiseen kohtaan, joka näytti joltain neuvostoliittolaiselta teollisuusalueen takapihalta, mutta yllättävän läheltä hotlamme löysimmekin. Ja oli tosi kiva, siisti ja tilava hotellihuone, suorastaan yllätyin!

Roinat hotelliin, ja ruokaa metsästämään. Kysyimme parista paikasta saako niihin tulla koirien kanssa, ja päädyimme lopulta ostoskeskuksen sisällä olevaan hippiraflaan nimeltä La Muu tjsp. Söimme hippispagetit ja koirille tarjottiin hippivettä (Aina sai posliinikulhosta, Aidanille ei löytynyt tarpeeksi isoa kulhoa joten sille tuotiin raejuustoämpäri :D). Ruoka oli halpaa ja hyvää.

Vanhan kaupungin laitamilla

 Ruokailun jälkeen lähdettiin shoppailemaan, mun missio oli etsiä itselleni halpa juhlamekko. Parit vuosijuhlat on taas tulossa - ja mut valittiin eilen MK:n toiseksi vuosijuhlatirehtööriksi, eli meikä järkkää vujut ensi keväänä!!! Olen aika innoissani :) Mutta juu, vanha mekko on melkoisen dokattu tässä parin vuoden aikana, joten uudelle oli tarve. Ensimmäisestä mekkokaupasta ensimmäinen sovittamani mekko oli tosi hyvä, joten hittojakos siinä turhia aikailemaan, ostin sen pois. Ei se kyllä erityisen halpa ollut (280e), mutta en uskaltanut laskea sen varaan, että Suomesta olisi löytynyt sen halvemmalla yhtä hyvää. Yleensä olen sovittanut 5-10 eri mekkoa ennen kuin hyvä löytyy. Sitä paitsi samaan hintaan sai pukupussin kaupan päälle, niistäkin saa Suomessa pulittaa useita kymmeniä euroja :P

Pakollinen viinakauppa- ja ruokakauppastoppi, ja takaisin hotellille. Iltapalaksi meillä oli herkkuja: patonkia tuorejuustolla ja metukalla sekä Snäkki-juustopaloja. Nam! Reissuissa parasta on se, kun saa syödä huonosti hyvällä omallatunnolla ;)

Aina tosiaan aloitti parisen viikkoa sitten juoksun, ja oli torstaina lopettanut tiputtelun. Eli tärppipäivät osuivat juuri sopivasti meidän reissumme kanssa samaan aikaan :P Aidan on kuitenkin niin typerä, että tajusi vasta lauantaina olevansa juoksuisen nartun kanssa samassa hotellissa. Eristimme ne yöksi niin, että Aidan oli eteisessä häkin takana, ja Aina omassa häkissään toisella puolella huonetta. Yö sujui aika rauhallisesti ja saimme nukkua pitkään, sillä koirat olivat kehässä vasta 11 jälkeen.

Eija ja Pertsa, joilla oli ne 2 muuta näyttelyyn ilmoitettua flättiä, ottivat ystävällisesti Aidanin häkin autoonsa ja kuskasivat sen näyttelypaikalle sekä säilyttivät sitä viikonlopun ajan autossaan. Kiitos! :) Me hurruuttelimme molempina päivinä koirien kanssa taksilla näyttelypaikalle, oli muuten aika isoja eroja hinnoissa. Halvin matka oli 8 euroa ja kallein 22 euroa, ajomatka oli siis sama jokaisella kerralla. Kannattaa siis tosiaankin kysellä hintoja ennen kuin Tallinnassa hyppää taksiin! Me otetaan ensi kerralla auto mukaan, vaikka se onkin paljon kalliimpaa. Oli taas todella typerä idea yrittää säästää rahaa jättämällä auto kotiin, koska tämmöisen tavaramäärän roudaaminen ilman autoa on, no, typerää ja vaivalloista.

Näyttelypaikalla häkki kasaan ja Ainaattorin kehää odottelemaan. Parsoneita oli huimat 2, joista toinen sai EH:n (nuorten luokan narttu). Ainuski esiintyi tapansa mukaan kauniisti, hiukan se toki taas nojautui pöydällä muhun päin. Se ei kyllä yhtään arvosta sitä, että ihmiset lääppivät sitä :P Pöydän edessä seisotin sen vapaasti, ja kuulemma kaula jäi taas liian pystyyn vaikka yritin mennä niin pitkälle koirasta kuin narua riitti. Musta on vaan niin tylsää asetella se, kun se osaa vapaasti seistä niin kauniisti.. No ei haitannut kaulan pysty asento, rausku sai ERIn ja SA:n ja oli siis ROP, saaden tietty myös sertin eli valioitui Viron valioksi :) Hieno missipiski!

Aidanin vuoro koitti vähän myöhemmin, sehän oli siis molempina päivinä ainoa uros. Kehä oli säälittävän pieni, ei päästy liikkeelle lainkaan ennen kuin se jo loppui kesken.. Aidan oli vauhdikkaalla tuulella eikä meinannut malttaa seistä paikallaan tuomarinpöydän edessä, en kuitenkaan viitsinyt esittää sitä tiukalla remmillä vaan korjailin sitten vaan vauhtitassun asentoa vähän useammin. Tuomari kysyi poistetusta hampaasta, mutta ei ollut kiinnostunut näkemään todistusta vaan lykkäsi meille sertiruusukkeen käteen! Voihan jukranpujut, mun onneton luirukarvainen vinohammas joka ei Suomessa ole miellyttänyt yhtäkään tuomaria, avasi serttitilinsä!

ROP-tittelin vei kehäkonkari Esme, tuomari sanoi mulle että Aidanin kapean etuosan takia "and you know that" :D No, väliäkö tuolla, kun serti saatiin. Täytyy jatkossa muistaa asetella etuosa paremmin, Aidan kyllä seisoi ihan tassut vierekkäin siinä ROP-kehässä, enkä tajunnut asiaa korjata. Petru Muntean oli Aidanista tämmöistä mieltä:

"5 years old in type. Good head. Correct bite (lol). Good body structure. Correct angulation. Good coat and pigmentation. Good movement." ERI1 SA PU1 SERT VSP

ja palkintopose, Ainalla pöksyt jalassa eli ei voi istua

Tässä siis ekan päivän saalis, woop!

Jäätiin sitten odottelemaan ryhmäkehiä, oli muuten pitkä odotus.. Ryhmissä oli babyt, pennut, parit, kasvattajat, jälkeläisluokat ja veteraanit, ja vasta sitten päästiin roturyhmiin. Onneksi kolmonen oli kolmantena :P Läpijuoksuksi meni, tuomari ei edes vilkaissut Ainaa. Tirri kyllä esiintyikin aika huonosti, tuli vähän kiire asetella se seisomaan. Loppupäiväksi mentiin hotellille koomaamaan, kauhean rankkaa tuollainen näyttelyissä käyminen.. Onneksi hotellissa oli netti, pystyi facebookkaamaan koko illan :D

Seuraavana aamuna oli aikaisempi (eli tuskaisempi) herätys, sillä Aina oli kehässä jo puoli 9 jälkeen. Nyt hotelliaamiainen oli jo tuttu juttu ja kaikki herkut löytyivät nopeammin, harmi vaan että jouduimme käymään vuorotellen, kun kummankaan koiraa ei voi yksin hotellihuoneeseen jättää. Jestas sitä huutokuoroa mitä ne pitäisivät, ja Aidanilla ei montaa sekuntia menisi avata ovi kahvasta painamalla. Sandran kanssa oli niiiin helppo reissata, kun se oli kiltti koira eikä tuommoinen pellepaviaani niinkuin Aidan..

Parsoneita oli taas vain kaksi, kolmas narttu oli jättänyt skabat väliin. Eilinen EH:n saanut sai SERTin, mutta Aina oli ROP. Maria esitti Ainan itse, mä sain vaan kattella kehän reunalta :D

Aidan pääsi kehään reilun tunnin odottelun jälkeen. Tältä päivältä en tosiaan suurempia odottanut, sillä tuomari oli Hollannista ja ainakin pikkuvillakoirilla kyylännyt hampaita todella tarkasti. Tätäkään hyvin kohteliasta herrasmiestuomaria ei hammastodistus kiinnostanut, mutta niin vaan taas mulle lykättiin serttiruusuke käteen! On se nyt helvetti, kun ei Suomessa kelpaa kenellekään, mutta heti kun lähtee rajan yli, niin muuttuu purenta oikeaksi eikä hollantilaistakaan kiinnosta puuttuvat tai vinot hampaat.. :P Aidan jäi taas VSP:ksi, joten ryhmiä ei jääty odottelemaan, sillä tuskin Aina olisi tänäänkään sijoittunut. Mutta ei kyllä tosiaankaan mikään huono viikonloppu, kai sitä on pakko lähteä vielä yhdelle reissulle hakemaan se puuttuva serti!

"Upsized male. Rather short in body. OK in head. Correct details. Very happy character. Really outgoing. OK front and rear. Moves with power." ERI1 SA PU1 VSP (tuomari Hans Boelaars)

Loppupäivä jumitettiin hotellin aulassa, kauppakeskuksessa ja terminaalissa. Pientä jännitystä elämään toi se, että Linda Linen kaikki lauantain vuorot sekä kolme ensimmäistä sunnuntain vuoroa oli peruttu myrskyn takia.. Thank god meidän vuoromme kulki - seuraava ei nimittäin enää kulkenutkaan! Pienoinen paniikki ja huonovointisuus meinasi kyllä iskeä itse kullekin, kun nakkiveneemme keinui niin maan perkeleesti jo ennen kuin oltiin edes ehditty kunnolla merelle.. En kuitenkaan oksentanut, oli silti ehkä kamalin laivamatka ikinä. Ikäviä fiiliksiä lisäsi ennestään se, että Estonian uppoamisesta tuli sunnuntaina täyteen 20 vuotta, ja Aidan nosti oikein komeasti jalkaa Estonia-muistomerkkiin päivällä.. Mä en varsinaisesti ole taikauskoinen, mutta väsyneenä, huonovointisena ja vettä ja merta muutenkin pelkäävänä olotila ei ollut mitä parhain.

Koirat saivat olla kauppakeskuksessa kuonokopat päässä. Vartijat kyllä väittivät, että koirilla on tapana kuseksia sisälle, mutta ei jäänyt inttämään vastaan, kun sanoin että jos sen tekevät niin tietävät vielä ensi viikollakin tehneensä..

Aina arvosti kuonokoppaa vielä enemmän kuin juoksupöksyjä tai muita vaatteita

Ruokailu hoidettiin Vapianossa, jonne sai ottaa koirat mukaan, ja jossa oli hauska konsepti. Sisään tullessa sai kortin, jonne ladattiin kassalta ruokaa tilatessa ostosten summa, ja kaikki maksettiin kassalla sitten lähteissä pois. Valkosuklaamutakakku oli taivaallisen hyvää, 6/5 suosittelen ja söisin koko kakun! Aidankin oli niin hyvin väsytetty, että se veteli tyytyväisenä sikeitä mun pöydän alla, kun söin pitsaa.

Terminaalissa alkoi olla todella väsynyttä porukkaa..

..ja Aina pääsi kyytiin muuttokuorman päälle :D Sam's Field -energiasafkasäkki maksoi näyttelypaikalla 40 euroa, eihän sitä vaan voinut jättää sinne! Nyt on taas koiralle sapuskaa :) Muut tuo Virosta kärryllä kaljaa, me koiranruokaa, koiria ja juhlamekkoja..

Aidan piti huolestuttavaa mekkalaa häkissä, mutta sekään ei oksentanut. Hyvä me! Yritti kyllä tulla ulos, mutta kun kävin vähän komentamassa niin lopetti sellaiset aikeet.

Kotona! Unohdin aamulla kiireessä ja koomassa safkasäkin lattialle kun lähdin koululle syömään, tunnin yksinolon aikana Aidan oli kuitenkin syönyt vain vähäsen nappulaa. Huomatkaa tyytyväisenä heiluva häntä :D

Tällä viikolla on Aalto-yliopiston Voi hyvin Aallossa -viikko, jossa on ollut kaikennäköisiä lajikokeiluja ja hyvinvointia edistäviä asioita. Muun muassa Lakinlaskijaiset eli syksyn isoimmat bileet ja niiden jälkeisenä päivänä "hyvinvointi"hengailu eli pitsaa ja Muumeja, jee. Hengailun lisäksi me järkättiin kuplafutisturnaus, joka oli menestys! Jengi pistettiin tämmöisten pallojen sisään ja niille annettiin jalkapallo, jolla oli tarkoitus tehdä maaleja siinä kavereiden taklailun ja ympäriinsä kimpoilun lomassa. Myöhemmin illalla, kun tuli pimeää, pelin nimeksi muodostui "Hei jätkät tää pallo on täällä" :D Joukkueet unohtivat potkittavan pallon näköteknisistä ongelmista johtuen, ja tyytyivät vain törmäilemään toisiinsa. Hulvattoman hauskan näköistä, harmi että olin itse järjestämässä enkä päässyt pelaamaan! Parasta oli, kun joku jantteri keikahti ylösalaisin ja sätki hetken aikaa pää maata kohti kuin koppakuoriainen, eikä meinannut päästä millään takaisin jaloilleen :''D

Herrasmies Äpykoira pääsi sylkkyyn Lakinlaskijaisia edeltävissä Otatarhan ajoissa! Tuli paljon pusuja! Tollo <3

Ai joo, ja hain ATD:n jäsenyyttä kesällä. Tyydyin jo osaani ja ehdin jo hetken mököttääkin sitä, ettemme jäseniksi päässeet, mutta tänään kilahti sähköpostiin ilmoitus siitä, että olemme päässeet koejäseniksi ja meille tarjottiin paikkaa talven tokokursseilta! :) Jeeeee! Eiköhän siitä taas treenimotivaatio vähän kasva kun pääsee pitkästä aikaa oikeaan ja kunnolliseen tokokoulutukseen!

Jos joku jaksoi lukea loppuun asti tämän kilometripostauksen, niin congratulations! Täytyy varmaan kirjoitella useammin, niin ei tule näin pitkiä juttuja jatkossa.