Söpsökkä Ainuski on taas käynyt kyläilemässä, nyt sillä tosin on juoksu eli mä olen lähinnä kyläillyt Ainuskin luona kouluhommien merkeissä. Se on kyllä hauska sessu, ja söpö.
Sain myös joskus kuukausi sitten valmiiksi tämän pedin Aidanin porkkanalle. No on tuo koirakin sitä pari kertaa erehtynyt käyttämään, mutta ei ole ollut missään suursuosiossa. Saattaapi olla, että sitten kun sohva lentää roskiin muuton yhteydessä, alkaa pedissä makoilu maistua paremmin..
Mulla oli tässä viitisen päivää koiratonta aikaa, vein Aidanin torstai-iltana Lahteen ja hain takaisin tiistaiaamuna. Mulla oli yhdet vuosijuhlat järkättävänä ja toiset juhlittavana ja luonnollisesti kaksi sillistä viikonlopun aikana, eli hommaa helpotti huomattavasti se, ettei koira ollut jaloissa pyörimässä siinä kaiken hässäkän keskellä.
Ai että oli rentouttavaa, kun sai lähteä ja tulla just niin kuin halusi, jättää leivät ja likaiset astiat vaikka keskelle pöytää, jättää vaatteetkin odottamaan tuolinselkämykselle, olla miettimättä roskien viemistä ja jääkaapin lukitsemista ja sitä että tulikohan se hellan sulake nyt irroitettua. Eikä tarvinnut miettiä, koska koira pitää viedä ulos ja kuka sitä vie ulos, ja montako tuntia mä olen nyt ollut pois, ja koska pitää herätä että ehtii käyttää koiran ulkona ennen lähtöä. Koiran pidossa on puolensa, mutta koirattomuudessa on aika monta puolta enemmän. No joo, aika monta pistettä mä olen saanut hyvinvointikilpailussa siitä, että olen ahkerasti kävelyttänyt koiraa.
Eikä ees nähty eilen iltalenkillä revontulia vaikka kaikki muut muka näki, piru vie.
PS: Aidanin sukuun on tainnut siellä Ruotsimmaalla lirahtaa vähän honey badgeria.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti