Eilen oli taas ohjatut, oikeassa hellesäässä. Kesä on ihana, mutta säälitti Aidan-raasu saunalämpötiloissa olevassa bussissa :( Matkalla haettiin Aidanille uusi kesäpanta, sillä ehdolla, että hankkiudun eroon jostain koiratavarasta. Meille ei tule enää mitään uutta ilman, että laitan vastaavasti jotain kiertoon. Tämä on toiminut yllättävän hyvin.
 |
| Rähmäpään girly kesäpanta |
Koutsin ideoita:
- eri palkat eri asennoista: seisomisesta pallo taakse, istumisesta nami, maahanmenosta vetoleikki alhaalta (koira syöksyy leluun)
- paljon erottelua niin, että koiraa pyöritetään tai muuten riehutetaan, siitä vaihdellen istu-seiso-maahan. Eli samaa leikkiä mitä tehtiin kun koira oli pentu, nyt sitä voisi taas herätellä eloon :D
- ^tota leikkiä niin, että ensin pyytää vaikka 3 kertaa maahan (vahva asento) ilman palkkaa, sitten istu (epävarmempi asento) ja siitä palkka
- etupalkka myös istumiseen
Meitä oli treeneissä vain 2, eli tunti per naama. Huh. Ei kyllä koko aikaa käytetty, oltiin puoli 9 jo valmiita lähtemään kotiin. Tokalla kierroksella katsottiin kaukoja, ensin liikkuroituna AVO-kaukot, joissa 2 kertaa Aidan nousi seisomaan ekalla vaihdolla.. Kolmas yritys ok ja sai palkan. Tämän jälkeen tehtiin istu-seiso-vaihtoja niin, että koutsi piti rimaa koiran edessä, näissä vähän sähellystä mutta muutama ihan super vaihto saatiin! Loppuun 5 metrin päästä täydellinen istu-seiso-vaihto, josta palloleikit ja se oli siinä.
Koutsin ideoita:
- rimaa/speedpumppia/muuta kannattaa käyttää mahd paljon, jotta tekniikka iskostuu koiraan ja matkaa saa kasvatettua nopeammin
- koira saa treeneissä vaikka vähän peruuttaakin vaihdoissa, ei kuitenkaan tee sitä kokeissa
- palkkana nami, Aidan kyttää palloa (ja peruuttaa.. ja peruuttaa)
Vikana perinteiset paikallaolot, ensin istuminen 1min niin että oltiin näkösällä, sitten makuu 2min niin että oltiin piilossa skeittiramppien takana. Aidania ei skeittarit häirinneet eikä oikein mikään muukaan, ihan perus paikallaolot. Aivan superia, kun voin kirjoittaa Aidanista, että se tekee "ihan perus paikallaoloja". Muistan niin hyvin sen, kun se ei todellakaan tehnyt yhtään mitään paikallaoloja!
 |
| Aidanista oli tyl-sääää odotella ennen treenien alkua |
Mä tein heräteostoksen: musta piirustuslehtiö. Ja lähti heti handusta, raapustelin puolen tunnin pika-Aidanin valkoisella tussilla. Aidanilla on silmät vinossa ja mittasuhteet niin pielessä, että se piti Instagramiin kuvata vähän alaviistosta :D Nyt olen puolet työpäivästä selaillut Pinterestistä kaikkia siistejä mustavalkoisia kuvia. Mä haluan piirtää ja maalata ainakin sata erilaista mustavalkoista kuvaa, tehdä niistä seinälle kollaasin, ja upottaa sekaan yhden sikavärikkään rainbows and unicorns and stars and all that fancy stuff -kuvan. Tänään piti mennä mätsäriin, mutta näyttäisi siltä että sataa - mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin, sillä haluaisin myös tehdä Aidanista ison maalauksen mun viinilasitaulun päälle...
2 kommenttia :
Millasta paikkamakuuongelmaa teillä oli aihemmin ja miten sä sait sen toimimaan:)? Meillä on ongelmana nouseminen, koira ei pysy.. Se varmaan vatii vaan paljon treeniä..
On kyllä magee tuo sinun piiros Aidanista vihon kannessa:)!
Kiitti!
Paikallamakuusta on aika paljon postauksia 2012-2013 aikoihin, mutta yritän vastata lyhyesti :D Aidan on eroahdistuskoira, ja sille oli liikaa se, että mä menin piiloon. Alo-paikallamakuu meni ihan ok, vaikka koira onkin kovin vilkas ja vauhdikas, ja senkin vuoksi vähän hasardi paikallamakaaja. Aidan siis piiloon mennessäni joko nousi ylös tai jopa lähti perään. Alkutreeniä varmaan tehtiin huonosti, mutta joskus koira nousi ylös heti kun pääsin piiloon. Alo-paikallamakuun opetin niin, että koiralla oli hyvin usein etu- tai takapalkka (on oppinut siihen, että aamu- ja iltaruokaa ei syödä ilman lupaa).
Paikallamakuuta treenattiin ihan hitosti, tein sitä kaikissa mahdollisissa paikoissa lenkin varrella ja ties missä. Ei varsinaisesti häiriössä, mutta tutuissa paikoissa paikallamakuu oli parempi. Opetin Aidanille virittelyn; silittelen sitä hieman kaulasta ja sanon "rauhassa". Ideana se, että koira laskee kierroksia. Vaati jonkin verran toistoja, ja tein paljon lyhyitä paikallamakuita, joissa harjoiteltiin nimenomaan tuota jättöä. Aidanille on paikallamakuuseen oma maahanmenokäsky, jolla se saa mennä suoraan makaamaan lonkalle (rauhallinen ja mukava asento, mua ei haittaa yhden pisteen menetys "veltosta" makuuasennosta), ja myös oma jättökäsky. Samaa jättökäskyä käytän paikallaistumisessa.
Ongelma alkoi parhaiten aueta silloin, kun aloin palkata koiraa namilla makuusta. Alussa siis jätin kaikki "varsinaiset" palkat pois, ja palkkasin koiraa vain sosiaalisesti - Aidan nousee hirveisiin kierroksiin nameista ja palloista, joten yritin rauhoittaa makuuta siten, etten käytä niitä. Sosiaalinen palkka ei kuitenkaan riittänyt, vaan koira tarvitsi sen oikean vahvisteen. Tein tosi paljon paikallaoloja muiden koirien kanssa niin, että kävin piilossa ja palasin saman tien palkkaamaan koiraa, ja palkkasin muutenkin alkuun melko tiheästi. Mutta sitten, kun koiralla loksahti tämä viimeinen palanen kohdilleen, niin paikallaoloaikaa pystyi pidentämään melko nopeasti. Pitkiä makuitahan se oli tehnyt jo runsaasti niin, että mä olin jatkuvasti näkösällä, vaikka kävin kovinkin kaukana (50m), eli sinänsä kesto ei ollut ongelma, vaan se piiloon meno.
Meille oli ja on myös hyvin tärkeää se, että joku on vahtimassa koiraa, eikä se joudu jäämään "yksin" kentälle tai halliin. Onneksi kokeissa on aina useampi henkilö koirien tukena ja turvana varmistamassa, ettei katto putoa niskaan ;)
Mutta joo, paljon vaatii kärsivällisyyttä ja treeniä! Koita tehdä paikallamakuita niin lyhyinä, että koira ei ehdi nousta. Paljon vahvistusta ja palkkaa, ja mun mielestä voi hyvin tehdä niin, että käy välipalkkaamassa koiraa ja jatkaa paikallaoloa. Koita myös miettiä, miksi koira nousee: onko se levoton, onko sillä tylsää, onko se ahdistunut vai eikö se vain tajua, mitä siltä halutaan. Jos haluat lisää vinkkejä ja ajatuksia, heitä maili, niin voin laittaa sinne. Tai kirjoittaa oman postauksen paikallamakuusta joskus ajan kanssa :)
Lähetä kommentti