lauantai 16. heinäkuuta 2016

Ajetaan autolla, paetaan niinkuin oltaisiin hahmoja elokuvista

Reissupäivä 1/2 alkaa lähestyä loppuaan, tässä väliaikatietoja tokokokeen merkeissä.
Kohta mennään!
Lähdimme ajelemaan Tamperetta kohti ysin maissa, ja perillä olimme vain yhden harha-ajon jälkeen vähän ennen puolta yhtätoista. Äkkiä ilmoittautumaan, koiran pissatus, häkin kasaus halliin (jossa oli ihanan viileää, tilavaa ja rauhallista) ja odottelemaan luokan alkua.
Aidan ja Pasi höhöö (bajamaja hallin edessä)
Tuomarin tervehtimisen jälkeen aloitettiin paikallaolot. Aidan oli ekassa paikallaoloryhmässä, avoimessa oli yhteensä 8 koiraa, ja saatiin 4. starttipaikka eli paikallaolossa reunapaikka lagottonartun vieressä. Paikalla istuminen oli helppo nakki, ja tyyppi seisoi aivan patsaana paikoillaan tuijottaen mua. Ainoastaan lopussa Aidan kääntyi tuttuun tapaansa katsomaan mun liikkumista niin vauhdilla, että piti vähän korjata etutassujen asentoa. Tästä siis 9.

Tokassa paikkisryhmässä sattuikin sitten vähän ikävämpi äksidentti, kun yksi rivin koira lähti toisen koiran luo ja kolmas rivistä nousi tästä häiriintyneenä ylös. Näytti siltä, että ei ole tappelu kaukana.. Onneksi koirat saatiin keräiltyä kehästä ilman nujakointia!

Yksilöliikkeitä emme joutuneet kauaa odottelemaan, harjoitusarvostelija tosi hiukan hidasti koetta, kun joka koirakon jälkeen tuomari ja harkkari juttelivat hetken. Pienessä kokeessa se ei kyllä haitannut, oltiin nimittäin aikataulussa vähän edellä. Ekana starttasi ihana flättinarttu, joka saikin luokan ainoan ykkösen ja voitti :)

Sain pyydettyä koetta katsomassa olevan henkilön kuvaamaan suorituksemme, kivaa!! Videoltahan noita virheitä näkee (ja kuulee..) aika hyvin, mutta nopsat omat arviot kuitenkin.

Estehyppy 8, piti vähän ohjeistaa vartalolla kaksoiskäskyä sivulletuloon. Harmi, yleensä kun just hypyssä toi on tullut tosi hyvin suoraan sivulle.

Kauko-ohjaus 9, alkuun tuli tyypillinen seisomisenennakointipomppaus.

Nouto 6, aivan kamalaa kapulalla leikkimistä ja tuo perusasento :DD niskat nurin siinä tollo istuu!

Kiertäminen 0, ei mitään hajua mikä merkki muka piti kiertää. Lähti kiertelemään noita kauimmaisia merkkejä, mutta edessä oleva lähin ei kiinnostanut. Ja lopussa meinasi varastaa tuon pikkukartion :D

Liikkeestä seisominen 9, steppasi etutassuilla

Luoksetulo 9, inasen vino lopussa

Istuminen 8, pieni lisäkäsiapu ja lopussa etutassusteppi

Seuraaminen 8, vähän edisti ja vino, mutta ei niin kamala kuin pelkäsin sen olevan. Superhyvä peruutus, harmi että liikkuri on koiran ja kameran välissä. Vasurikäännöksessä ei kääntynyt niin piti itse töniä koira tieltä.. Kiva ilme koko ajan, eikä yhtään sellainen härväysseuraus kuin jossain vaiheessa oli, korjaukset ovat selvästi alkaneet tehota :)

Ruutu 0. Tää mua oikeasti harmittaa, ja paljon! Aidan selkeästi merkkasi ruudun virittelyistä, hyvä. Muistin just ennen liikkeen alkamista, että mun piti kertoa koiran pysähtyvän ensin seisomaan. Aidan lähti tästä kertomuksesta eteenpäin, sain sen käskettyä takaisin ennen kuin se ehti ruutuun, ja kiellosta koira tietty ajatteli ettei tämä ole ruutu lainkaan.. Ensi kerralla joko pidän turpani kiinni tai teen virittelyt uudestaan. Uudesta missä ruutu-kyssäristä Aidan spottasi nimittäin luoksetulon vikan merkin, jonne se sitten lähtikin. Lisäohjauksissa se ehti laskea perseensä maahan, joten 0 sieltä pamahti.

Kokonaisvaikutus 8,5. Koiralla on kivaa, mutta se on flätti, eikä ohjaaja hermostu hölmöilyihin :D

Yhteensä siis 213p, 3-tulos. Yllätykseksi saatiin vielä 3. sija, eli palkintoja jee! Aidan sai tämmöisen hienon oravan ja herkkuja, mulle tuli lakuja ja yhteiseksi puolihintainen lahjakortti johonkin toiseen TAMSKin tokokokeeseen. Ehkäpä siis yritämme uudestaan joskus toiste, halli oli kyllä tosi pramea ja miellyttävä, kun kehässä sai tosi hyvin suoritusrauhan noiden sitä ympäröivien aitojen takia.
Toiveikas tollo ja palkintokurre
Ja mikä fiilis jäi kokeesta? No aivan huikean hyvä! Aidan teki hommia tosi, tosi hyvällä ilmeellä. Videoltakin näkyy, kuinka se työskentelee omalla, iloisella ja vauhdikkaalla tyylillään ja välillä vähän rallatteleekin, mutta liikkeiden välissä on rauhassa ja kuuntelee mua. Voi veljet, kylläpä sen kanssa oli kivaa olla kehässä! Mua jännitti vähän ennen paikallaoloa, koska se on edelleen tuon kanssa vähän jännittävää, ja yksilöliikkeisiin mentäessä jänskäsin myös hiukan. Kehässä en oikeastaan lainkaan, eikä tarvinnut pakottaa itseään hymyilemään ja olemaan kohtuu normaali.

Aidan oli tänään superkiva kisakaveri. Voi että olen iloinen, jos huomenna koiratanssikehäänkin saadaan tuo sama moodi, että se malttaa tehdä nätisti! HTM on tietty helpompaa kuin FS siinä mielessä, että koiralla ei ole mahdollisuutta lähteä riehumaan mitenkään hirveästi, kun se on tavallaan seuraamassa koko ajan.
Meidän pikku hotellihuone
Kokeen jälkeen sitten pakattiin kamat ja lähdettiin ajamaan tänne Akaalle. Nyt hengaillaan hotellilla, ollaan molemmat syöty ja aika väsyneitä. Aidan lähinnä leviää pitkin lattioita, mutta niin väsynyt se ei ollut, ettei lenkillä olisi voinut kiskoa hihnassa.. Meidän huone on kiva ja sopivankokoinen yhdelle ihmiselle ja yhdelle Aidanille, ja ollaan vissiin ainoat vieraat täällä tänään, ainakaan en ole kuullut mitään ääniä käytävästä. Illalla tulee Kunniattomat paskiaiset telkkarista, ja mulla on jääkaapissa yksi Corona sekä suklaalevy B)

Akaan nuokku yo

2 kommenttia :

Pihla kirjoitti...

Eikä, ihana kattoa tota Aidanin tekemistä kun toinen on niin innossaan! Mun flätini on vähän rauhallisempaa kaliberia ja mun pitää tehä kovasti duunia, että se keskittyy muhun ja on hommissa mukana, kun se kiinnittää suht herkästi huomiota häiriöihin jne.. Me niin haluttais päästä korkkaamaan koeura ja paketti alkaa olla jokseenkin kasassa, mutta kun paikkamakuu.. Pitäis saada se ihan varmaksi, ennenkun kokeisiin uskoltautuu.

Saila kirjoitti...

Kiitos, toi on joo ihana kun se on vähän hullu :D Ja nykyisin jo melko kuuliainen, hirveän kovaa kuria sille kyllä saa pitää. Eikä yhtään auttaisi esim. naureskella noille sen hölmöilyille, kun se ottaa sen positiivisena huomiona, ja alkaa häröillä entistä enemmän.

Meillähän toi Sandra-kultsu oli äärimmäisen rauhallinen kaveri, siitä piti kaivamalla kaivaa potkua esiin. Aidanin kanssa tein sitten sen virheen, että hetsasin sitä pentuna ja nuorena vähän liikaakin, niin silläkin oli tosiaan ihan kaamea paikallaolo-ongelma. Ja se hetsaaminen näkyy tässä kisasuorittamisessa edelleen, kun pakka ei vaan meinaa pysyä kasassa koko koetta. Puolensa molemmissa, flegu-Santerissa ja hulluaivo Aidanissa, ja molemmat on/oli tosi ihania kisakavereita. Omalla tavallaan :)

Tsemppiä teille treeneihin, kyllä tekin vielä pääsette kokeilemaan kisaamista!