Ja sit ku mä flippaan

Kuski tiivisti meidän koiratanssikisamatkan sanoihin "paska reissu, mutta tulipahan tehtyä" - täytyy olla vähän samaa mieltä :D Onneksi Janakkala ei ole kuin tunnin ajomatkan päässä..

Aidan oli FS AVOn eka koira, eli kauaa ei tarvinnut odotella. Mua jännitti ennen kehää jonkin verran, muttei mahdottomasti, käytiin vähän leikkimässä kehääntutustumisessa ja kävin ilman koiraa tsekkaamassa alku- ja loppupaikkojen kohdat kehässä. Ihan ok fiiliksillä kehään, ja ohjelman alkuosa menikin tosi kivasti ja kuten oli suunniteltu.

Sivuaskeleiden jälkeen Aidan ei jostain syystä lähtenyt pujottelemaan mun jalkojen välistä, jonka jälkeen myöskään heppa ei onnistunut, ja siinähän se ohjelma sitten olikin. Loppu oli täysin päätöntä ja surkeaa säheltämistä, kun taannuttiin takaisin siihen, mikä kävi jokaisessa kisassa pari vuotta takaperin. Koira hyppii, säheltää ja kuolaa eikä kuuntele mitään, ja mä yritän pakottaa sen tekemään sen yhden kiellon - tässä tapauksessa kepin kiertäminen. Voi itku.

Teki mieli olla palkkaamatta koiraa lainkaan, kun harmitti niin paljon kehän jälkeen, mutta pakkohan se oli käydä leikittämässä. Ei se ole koiran vika, että mä olen epäselvä ja huono. Palautteissa mun käskettiin liikkua enemmän musiikin mukaisesti, temppujen olisi pitänyt olla vaikeampia ja mitäköhän vielä. Kehänkäytöstä ja käsimerkittömyydestä tuli kuitenkin kehuja.

Nojoo, ei se nyt ihan sysipaska suoritus ollut kun alkuosa kuitenkin onnistui, mua vaan ärsyttää että yksi kielto sotkee kaikki mun pasmat kokonaan ja me molemmat vaan sähelletään. Tuosta videoon, jos kiinnostaa. Tosi huono laatu, latasin suoraan puhelimesta Youtubeen ensin pätkittyäni alkuosan pois. Pisteitä tuli 153 ja risat.

Sitten olikin hetki odottelua, että päästiin HTM:n pariin. Kertasin positiot Aidanin kanssa kehän ulkopuolella, kehääntutustumiseen en jaksanut edes mennä :D johan siellä oli käyty. Nyt ei enää jännittänyt, oikeastaan oli jopa tylsää odotella. Kehässä oleminen oli jotenkin tosi hajutonta ja mautonta, en saanut siitä oikein mitään fiilistä irti - höh. Pisteitä tällä kertaa 157, oli positioissa epätarkkuutta, musiikki oli epäsopiva ja koreografia jumitti paikoillaan. Videosta (klikedikliks) kyllä näkyykin, etten mä ole yhtään messissä, ja ihan ku ei ollenkaan kiinnostais olla kehässä :D siltä melkein tuntuikin.. Aidan kyllä onneksi oli messissä, se on niin liikuttavan onnellinen. Pitäisi oppia vihdoinkin arvostamaan sen innokkuutta, ja olla itse yhtä hyvin mukana kaikessa!

Että aika huonoilla fiiliksillä palattiin kotiin. Jotenkin tuli taas paluu siihen ei me osata, me ollaan huonoja, tää on liian vaikea laji -tunteeseen.. Kotimatkalla kuitenkin purettiin vähän ajatuksia, ja tajusin, että Aidan tartteisi noiden kiihdyttävien juokse eteen-juokse tänne-hyppääpyörijuokse-hyppää vielä vähän -liikkeiden välissä jotain rauhoittavaa. Täytynee kokeilla koreon muuttamista niin, että poispäinjuoksun ja kepin yli hyppäämisen jälkeen on jotain vähän rauhallisempaa, vaikka seuraamista.

Mutta eipä sitten muuta kuin opettelemaan pari vaikeampaa liikettä, muuttamaan hiukan koreota, ja mun pitää repiä itsestäni enemmän showmeininkiä. Toivottavasti mahdutaan Tuusulaan kisaamaan, nimittäin jos nämä jää vikoiksi kisoiksi tänä vuonna, niin en ala! HTM jätetään muille siihen asti, että jaksan opettaa positioita tarkemmiksi, sillä avoimeen luokkaan noilla vinousasteilla ei ole asiaa.