Crossailtiin Aidanin kanssa. Meinasin kuolla! Oli ensin pikku ylämäki, sitten iso alamäki (Apinaattori meni täysiiii) ja sitten iiiiso ylämäki joka jatkui, jatkui ja jatkui. Päästiin kyllä lopulta mäen päälle mutta armas sykemittarini kertoi, että plösön sykkeet olivat vaatimattomasti 200 parhaimpina hetkinä..
Välillä ylämäessä koira vaihtoi peitsille, mutta eteen-käskyllä lähti aina hienosti kiskomaan uudelleen! Kehuin kovasti ja välillä apina myös itse laittoi vaihteen kolmoselle, josta siitäkin kovasti kehuja. Jäi parempi fiilis kuin edellisestä lenkistä, tosin suuntasimmekin ihan uudelle lenkkipolulle, jota en ole ennen oikeastaan koskaan käyttänyt. Hassua. Kilsan lenksu oli, ja sama kilsa hölköteltiin ihan rauhallisella tahdilla takaisin.
Lauantainahan mä kävin juoksemassa ilman koiraa 3km lenkin, jossa ylämäissä juoksin kovempaa ja tasaisella/alamaalla himmailin. Tekisi varmaan hyvää jos yksi lenkki viikossa olisi joko crossia tai tällaista spurttailua, nyt kun kunto alkaa pikkuhiljaa kohota. Voitais vaikka päästä jopa kisaamaan syksyn canicrosskisoihin!
Otin myös itseäni niskasta kiinni ja aloitin vihdoin sen koiratanssiohjelman työstämisen. 2 temppua jo suht hyvin työn alla, jee! Huomasin ettei uudessa blogissa ole vielä YHTÄKÄÄN koiratanssipostausta, koska se kategoria uupuu kokonaan. Asiaan on tehtävä muutos ja me aletaan nyt treenata sitäkin ihan tosissamme!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti