Sano vain mulle mahdoton

Aika pitkä tauko kirjoittelemisessa. Mitään mainitsemisen arvoista ei kyllä ole tapahtunutkaan, kun kaikki on ollut tauolla.

Tultiin juuri kotiin osteopaatilta. Aidan oli aika vaikea hoidettava :P Venkuili ja vatkusi ja pussasi ja lääppi tassuilla. Halusi olla selällään kun piti olla kyljellään, ja kyljellään kun piti olla seisomassa. Hoitajalta meni siis aika kauan aikaa siihen, että sai koiran olemaan paikallaan ja pääsi edes nikamiin käsiksi. Apinaattori myös selvästi vältteli kipukohtien koskemista, ja osa venkoilusta johtui varmasti siitä.

Tuomio oli aika musertava.. Ensinnäkin Aidanilla on keskellä selkää "ryhtikuoppa" eli yksi nikama puristuksissa hieman alempana kuin muut. Olenhan mä välillä katsellut sen selkää, että miksi siinä on katkos, mutta tuostahan se johtuikin. Voi kun kiva. :P Lanneranka oli lukossa ja "alaselkä" yhtenä kappaleena, kun sen pitäisi olla joustava. Rintaranka taas kompensoi lannerangan jäykkyyttä mitenkäs muuten kuin jäykistymällä, eli koiran selkä oli ns. kahdessa osassa jotka molemmat olivat jumiutuneet.

Onhan tämä kaikki näkynyt aiemminkin, kun Aidan on heiluttanut häntäänsä tai häntä Aidania niin, että koira on ikään kuin nivelletty keskeltä. Mutta hyvä että tuli käytyä, niin osaa jatkossa reagoida ehkä vähän aiemmin tai ylipäätään reagoida! Jotenkin noita kaikkia on pitänyt ihan normaalina asioina, enkä ole tajunnut että koiralla olisi jotain ongelmaa selkänsä kanssa. Ennen kuin nyt, kun se oireili niin, että idioottikin tajuaa.

Jonkin verran osteopaatti sai lukkoja auki, mutta varattiin parin viikon päähän seuraava aika. Ja siihen asti pitäisi vielä olla hyppimättä hangessa ja tekemättä äkkipysäyksiä. Osteopaatti sanoi, että pitäisi hankkia leveämpi panta (no, niitähän on jo talo täynnä onneksi) ja lopettaa vetäminen.. Lenkillä saa käydä puoli tuntia kerrallaan muutaman kerran päivässä, hihnassa tietty, ja pitäisi yrittää saada koira ravaamaan rennosti. Höhö, helpommin sanottu kuin tehty, en tosiaan jaksa juosta niin kovaa että Aidan ravaisi, mutta pyörällä on turha uneksiakaan menevänsä näin talvella.

Agilityn jatkamisen kannattavuudesta hän uskaltaa kuulemma sanoa vasta ensi kerran jälkeen. Mutta kuulemma maltilla voi tehdä jotain, kunhan tosiaan välttelee niitä äkkipysähdyksiä. Kiva kuitenkin, että saa alkaa tokoa treenailla taas pikkuhiljaa :) Toivottavasti myös vetolajeja saa jatkaa, me kun molemmat niin pidämme niistä. Tärkeintähän tietty on, että koira voi hyvin ja ettei selkä häiritse normaalielämää, mutta aika kurjaa normaalielämää semmoinen missä ei saa tehdä mitään kivaa.

Muistinkohan mä kirjoittaa kaiken? No, lisäilen sitten myöhemmin jos mitä tulee mieleen. Nyt ruokaa mulle ja koiralle!

Ihana vuotias kakarakoira <3 Ryhtikuopan kohta näkyy tuossa mustan pömpelin jälkeen, eli kyseessä ei ole mikään uusi vaiva.