Ne sanoi pian meidät viedään hevon kuuseen

Mä ahdistuin meidän seisomaanjäämiseestä, ja treenattiin aamulenkillä vähän tokoa.

Aloitettiin seuraamisella, naksuttelin kun kokosi itsensä kivasti. Vasemmalle käännökset löysiä, jos olisin kääntynyt nopeammin niin olisin varmaan tallonut koiran tassuille. Muistuttelin homman nimeä pysähtymällä vasemmalle käännöksen jälkeen, ai kamala miten huonoja perusasentoja! Hyh. Muuten perusasentosiirtymät ok, ja liikkeellelähdötkin ihan jees, niihin pitäisi kyllä taas kiinnittää huomiota enemmän. Tuntuu, että on usein vähän semmoisia velttoja - no ei ihmekään, kun koira ei niistä varmaan vuoteen ole palkkaa saanut..

Lopetettiin myös seuraamiseen, yksi pidempi pätkä muuten oikein hyvä mutta täyskäännöksessä tuijotteli jonnekin muualle, puutuin komentamalla ehkä vähän liiankin rumasti (tartuin poskivilloista ja ärisin koiralle kuinka typerä temppu se oli). Oppi kuitenkin olemaan ja teki tosi paljon paremman seuraamispätkän tämän jälkeen, joten leikittiin sitten vähän pidempäänkin ja harjoiteltiin irroittamista ja leluun heti hyökkäämättä olemista. On meinaan pari kertaa meinannut jäädä näpit väliin kun koira irti-käskyn jälkeen iskee saman tien takaisin kiinni leluun..

Seisomiseen saatiin vinkiksi jättää nami lelun tilalle koiran eteen kytättäväksi (ei ole niin näkyvä, helppo huijata koiraa). Toimi ihan ok, mutta olisi voinut toimia paremminkin :P Lelua tuo kyttää paljon intensiivisemmin, nyt haahuili vähän minne sattuu sen katseensa kanssa. Samoin namien etsiminen maasta oli ehkä 10 minuutin nuuskutteluprosessi per toisto, ja lopputreenistä tuo taisi nuuskutella vähän enemmän maata, ja meinasi koko ajan tukehtua nameihinsa. Mutta jalat ei liikkuneet, joten ehkä jatketaan tällä. Idea on siis treeneissä jättää aina koiralle nami kytättäväksi ja kokeessa sitten vaan jättää se nami tietty pudottamatta. Katsotaan mitä käy, valiota tuosta ei kyllä varmaan tällä menolla koskaan tule kuitenkaan, niin alkaa olla mulle ihan sama. Seuraavan koiran kanssa sitten jossain seuraavassa elämässä..

Sitten päästiinkin niihin kivempiin juttuihin eli koiratanssitemppuihin :P Käskyjen erottelua (kakkaa), kohti-kävelyä (hienoa) ja vähän pujotteluja (hyviä). Käskyerottelussa käskyinä pyöri, minua ja pakki, meni koko ajan ihan sekaisin ja teki mitä sattui, höh. Ei kun enemmän näitä treenejä vaan sitten. Rekku peruuttaa muuten jo todella pitkälle ilman apua, ja kohti-kävelyssä meinasi ottaa etäisyyttä välillä ja kävellä kohti-asennossa siellä kauempana o.O Jotkut asiat se näköjään oppii ihan itsestään..

Vähän kaukoja. Mä päätin kokeilla sitä kohtaa aidasta joka oli Sandrankin kanssa matalin, ja opettaa koiran peruuttamaan lähietäisyydeltä. Aika hyvin toimi ja koiran ajatukset siirtyivät jo näin yhdellä treenikerralla paljon paremmin taaksepäin kuin kertaakaan koko hiton neljän vuoden aikana kun näitä typeriä kaukoja on treenattu.

Joo, mulla on edelleen tokoangsti. Ennen se oli niin kivaa ja tykkäsin hinkata yksittäisiä juttuja ja miettiä korjauskeinoja niihin, mutta nyt tuntuu, että koko tokossa ei ole enää mitään muuta kuin hinkattavaa, ja Aidan ei osaa enää mitään kunnolla vaan kaiken vähän sinnepäin, jos sinnekään. Se korjauskeinojen miettiminenkin on alkanut kyllästyttää, kun tietyissä ongelmissa mikään korjauskeino ei tunnu auttavan, ja vaikka kuinka tekee töitä niin persiilleen menee kumminkin. Niin turhauttavaa, kun en vieläkään ole saanut koiraa edes pois avoimesta luokasta, missä ei edes ole mitään vaikeaa! Ja se hitto vie osaa kaiken, mutta aina kokeessa tapahtuu jotain tyhmää ja koira nollaa jonkun ihan nolon liikkeen. Että joo, toisten koirat on tokovalioita tällä samalla treenimäärällä kahdessa vuodessa, mun koiralla ei ole viidessä vuodessa yhtäkään ykköstä edes avoimesta luokasta, lol. Paska maailma ja paska kouluttaja :(

Varmaan olisi parasta vaan ilmoittaa tuo kokeeseen ja toivoa parasta - ja kun sieltä taas tulee jotain muuta kuin ykköstulos, niin jättää koko toko muille ja ruveta tekemään muita asioita, mm. pyöräilyä ja lenkkeilyä. Siinä olen meinaan kunnostautunut, Aidan on päässyt pidemmille lenkeille ja ollaan muutamaan otteeseen pyöräilty. Aidanista pyöräily on kivaa, ja niin minustakin, helppo tapa väsyttää koira :D Lisäksi kun se kuonopannan kanssa kulkee niin nätisti, niin on tosi rentouttavaa lenkkeillä sen kanssa vaikka millä vekottimilla! Kuonopanta on tainnut vähän auttaa myös normilenkkeilyyn, sillä koira ei ole hetkeen vetänyt pahemmin. Tai sitten vaan lisääntynyt liikunta on tehnyt siitä miellyttävämmän lenkkikaverin.

Vituttaa myös rikkinäinen nettipiuha ja se, ettei ole varaa ostaa uutta tai ilmoittaa koiraa kokeeseen. Plääh!