 |
| Tää on se mitä tytöt näkee kun ne kurkkaa kaivoon juhannuksena t: Aidan |
Lauantai-iltana Stella lähti käymään vessassa ja vei samalla Aidanin ulos syömään lattialle tippuneen kananmunan ja käymään pissalla. Mä ehdin vakuutella, että "joo ei se mihkään lähde, mee vaan", ja kohta Stella tuli takaisin ilman koiraa ja kertoi Aidanin lähteneen rantaan lutraamaan. Päätin lähteä hakemaan sitä vasta hetken päästä, mutta kun koiraa ei enää näkynyt rannassa, lähdin huutelemaan sitä. Rantaa kohti kävellessäni näin keskellä järveä tutunnäköisen mustan puikulapään.. Jep, siellähän se tolvana lutrasi, keskellä järveä!
Aidanin yläpuolella kaarteli lokki, ja vedessä sen edessä läiskyi jokin - luulin sitä ensin toiseksi linnuksi, mutta hetken tuumittuamme päättelimme sen olevan majava, joka välillä läiskäytti hännällään vettä varoitukseksi. Typerä koira tietysti luuli, että veden läiskäys = DAMI, UIN, NOUDAN eli eihän siinä mitkään luoksetulokäskyt, perkeleet tai pillinvislaukset auttaneet, koska majava läiskäytti hännällään aina kun saimme koiran uimaan takaisinpäin. Aloin jo vähän nieleskellä ja tuumasin Stellalle, jotta hitto vie kun täällä ei ole edes mitään jolla lähteä hakemaan koiraa - ja sitten muistimme vajassa olevat kanootit! Pikavauhtia siis raijaamaan kanoottia vesille, ja kohta olimme jo melomassa kohti ulappaa ja taisteluparia kuin mitkäkin pikku Hiawathat. Onneksi valittavana oli semmoisia isoja kahden hengen kanootteja, eikä kajakkeja :P
Tällä välin majava oli toki jo johdatellut koiranperkeleen vastarannalle ja käynyt sen kanssa pyörähtämässä järvestä pois vievällä jokiosuudella. Mä en enää edes nähnyt koko koiraa ja majavakin lähti lipettiin, kun lähestyimme sitä kanootteinemme, mutta lopulta hurtta ui meitä vastaan ja lähdimme paluumatkalle. Rantoja pitkin, tietty, sillä idiootti alkoi olla jo melko väsynyt.. Pidimme pari hengähdystaukoa niin, että rauskula kävi rannassa huilimassa, mutta silti viimeiset sata metriä se pinkoi kaislikossa kuivalla maalla.
Että varsinainen "vaarallinen juhannus"! Tuntui tosi epätoivoiselta katsella vaan laiturilta, kuinka koira ui koko ajan kauemmas ja kohti sitä laskujokea.. Tuli myös siinä kanoottimatkan aikana mietittyä aika monta "mitä jos"-skenaariota. Jos koira olisi uinut itsensä väsyksiin ja hukkunut, tai jos se olisi osunut yhtä aikaa kuivalle maalle majavan kanssa ja majava olisi saanut tarpeekseen ja hyökännyt, tai jos se olisi kuivalle maalle päädyttyään vain lähtenyt juoksemaan johonkin ja kadonnut, tai jos se olisi uinut sinne salmen taakse ja kadonnut.. Onneksi kuitenkin saimme tolvanan takaisin, ja loppuillan se oli kyllä joko remmissä tai tiukan käskytyksen alaisena!
Seurauksena tästä parin kilometrin uimaretkestä oli melkoisen jäykkä koira; vedestä noustuaan se seisoi takajalat ihan mahan alla ja käveli koivet suorina ja selkä köyryssä. Täytyy siis vähän seurailla ja hierustaa sitä, jos vältettäisiin pahimmat jumit. Helvetin aivokääpiö.
Tänään kävimme vielä enoni 50-vuotisjuhlissa, ja siellä oli 4 cavalierneitosta. Ne oli kauhean söpöjä ja silkkisiä karvatassuja :)
Niistä oli kauhean hauska härnätä Aidania, kun Aidan oli puuhun köytettynä..
..mutta hymy hyytyi aika äkkiä, kun Aidan päästettiin irti härnäämään tyttöjä :D :D
Kaiken tämän jälkeen Aidan on ihan puhki! Me lähdetään Espooseen huomisaamuna, ajattelin välttää pahimmat ruuhkat, mutta kuulemma jo tänään oli ainakin yksi juna ollut melko tyhjä. Meidän matka perjantaina Lahteenhan näytti about tältä, ah-niin-mukavassa lähijunan eteisessä, jossa oli Aidanin lisäksi kaksi muuta isoa koiraa, kahdet lastenvaunut ja aika monta tuollaista pyörillä kulkevaa matkalaukkua. Mä niin hankin seuraavaksi pienen koiran..
 |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti