Mulla meni alkuviikko ihan kokonaan pipariksi, ja jäi 2 tenttiä käymättä kun en pystynyt keskittymään lukemiseen - eli uusinnat, täältä tullaan taas.. Koiran kanssa puuhailu on kuitenkin, kumma kyllä, vienyt ajatuksia pois surusta ja murheesta. Käytiin myös tiistaiyönä 9 kilometrin saari-turnee: Kuusisaari, Kaskisaari, Lauttasaari ja mitä näitä saaria nyt tässä onkaan. Mä olen auttamaton näiden mun ihme rituaalien kanssa, mutta sen parin tunnin "irtipäästämiskävelyn" aikana olotila tasoittui kummasti.
Alkuviikosta tunsin myös suurta ärsytystä, välillä jopa inhoa, Aidania kohtaan. Kai sekin liittyy jotenkin tähän tunnemyllerrykseen, kun olisin vaan halunnut pitää Sandran. Toisaalta tietty Aidan on tosiaan piristänyt, kun on kuitenkin pakko lenkittää sitä ja muutenkin pysyä jotenkin elämän rytmissä mukana.
On myös vähän helpompaa, että Sandra asui Lahdessa eikä mun luona, sillä on tosi masentava ajatus, että joutuisi keräämään kaikki koiran kupit, lelut, remmit ja pannat pois, kun niille ei enää olisi käyttöä. Se tavallaan jotenkin sinetöi sen, ettei koira tosiaankaan enää palaa.. :( Samoin kuin se, että Lahteen mennessä ei enää ole hassua tuhisevaa ja kuonollaan kättä tökkivää karvapalloa, joka sipsuttaa sohvalta ovelle vastaan.
Eläinlääkäriltä ulos käveleminen pelkän pannan ja hihnan kanssa oli kamalaa, mä en millään olisi halunnut jättää Sandraa nukkumaan sinne toimenpidehuoneeseen, lääkäri joutui melkein patistelemaan mua sieltä ulos.. Meiltä on aiemmin lopetettu 2 kissaa, Rami ja Vicky, mutta kyllä tämä Sandran lopetus on tuntunut paljon pahemmalta. Olenhan mä kuitenkin koko teini-ikäni elänyt sen kanssa! Nyt on yksi aikakausi päättynyt..
 |
| Santeri kylässä keväällä. Aidanilla ei ole mitään asiaa sänkyyn, mutta Sandra sai aina nukkua pää tyynyllä ;) Se oli niin söpö, ettei siltä voinut kieltää mitään! |
No juu. Ollaan tosiaan treenailtu vähän kaikkea. Meidän uusi Hurtta-juoksuvyö on tosi näppärä, kun saa namit ja naksun kivasti lenkille mukaan. Etenkin edessä seuraamista kylki mun polvia vasten (liki) on harjoiteltu paljon, ja se alkaa jo sujua! Lisäsin käskysanan mukaan, ja se vähän sekoittaa Aidania vielä, mutta eiköhän se siitä. Paikallakäännökset etenkin koiran oikealle toimivat jo tosi hyvin, samoin taaksepäin kävely. Myös mun oikealle, eli koiran menosuuntaan, sivuttain liikkuminen on jo kohtuullisen hyvällä mallilla. Pidän kättä tuossa lantion kohdalla ns. targettina, ja Aidan tuijottaa sitä tällä hetkellä voimakkaasti, koska sieltähän se ruokakin tietty tulee. Häivytellään sitten joskus pois, jos häivytellään, tuossahan se ihan luontevasti kulkee.
Ruutua tehtiin ja kuvattiinkin, 15min kuvaamisen ajalta löytyi näin monta onnistunutta suoritusta:
Että juuh, eihän se ihan taida osata! Muilla kerroilla mm. istui seiso-käskystä, ja vaikka ruutu oli muuten ok, ei tietenkään saanut palkkaa, koska mua ON kuunneltava. Toinen virhe oli sitten se, että Aidan pysähtyi ennen ruutua, tai ei pysähtynyt seiso-käskystä vaan jatkoi omia touhujaan. Lisäksi se tietty teki vanhaa tuttua peruutan ruutuun -temppuaan, ja viimeisenä kommervenkkinä ei pysynyt seisomassa niin kauaa, että ehdin sitä palkkaamaan. Paikallaan seisomista ja pysähtymistä vissiin pitäisi tahkota aika paljon, mutta ehkä näistä sulkeisista jäi koirallekin jotain mieleen. Tämä onnistumisprosentti on vaan tosi masentava.. :P
Yhdellä iltalenksulla kaveri kuvasi meidän tanssiohjelman, jotta meidän koutsi näkisi sen, mutta sitä tuskin laitan tänne (tai koutsillekaan), koska se meni ihan päin honkia. Lisäksi kaverin kännykkä on niin alkeellinen, että videota ei toistaiseksi olla saatu sieltä ulos :D Täytynee kuvata uusi.
Tänään Marika toi meidän viikonloppua piristämään yhden pienen, mustan ja välillä vähän ärsyttävänkin teini-Aatoksen :) Ja heti päästiin hommiin, kun lähdettiin Marian ja Ainan kanssa agihallille. Aatos sai opiskella paitsi seinässä kiinni odottamista (jestas sitä raivoa), myös vähän tokojuttuja: sivulletuloa, seuraamista, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Jääviä ihan sillä pikkupentutasolla, eli mä peruutan ja pysäytän koiran tai käsken sen maahan. Maahanmeno oli Paatoksesta tosi hauskaa :D ja seisominen vähän hankalaa, mutta eiköhän se siitä. Aatos sai myös pikkuisen kirmailla agiradalla eli juosta yhden esteen yli pallon perässä - se muuten antaa ilahduttavan helposti kiinni, vaikkei edes ole mun koira.. Eka se tietty lähti lelun kanssa kiitämään täysiii jonnekin, mutta annoin sen kirmailla hetken ja tuli itsekseen takaisin :) Hassu tyyppi.
 |
| Äly ja Väläys palveluksessanne! Tollot. |
Aidanin kirmailuja vähän videoin, ja jestas että jätkä oli liekeissä.. Melkein tekisi mieli jatkaa agilityä sen kanssa, mutta ehkä me vaan näin kesällä käydään hurvittelemassa välillä Marian siivellä :P
Nyt on väsyneitä poikia.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti