lauantai 22. marraskuuta 2014

Another one bites the dust


Ainuski oli alkuviikon kylässä! Se oli kovin söpönen ja hirmu rauhallinen, koska sillä on valeraskaus. Valeraskauden takia se oli myös erityisen läheisyydenkipeä, mikä sopi mulle paremmin kuin hyvin ^^ Oli tosi jees istua sohvalla läppäri jalkojen päällä ja koira sylissä nukkumassa.

Ainuski toi mukanaan oman petinsä, missä oli just hyvä nukkua :)

Ja kun peti ei vielä ollut lattialla, niin mun lattialle taiteltu päiväpeitto oli oikein hyvä korvike, kun sitä ensin vähän möyhensi <3
Ainuski pääsi myös seikkailemaan! Se kävi kokouksessa mun kanssa, ja kolasi toimiston kaikki pallot itselleen :D Hyvää kokousaktiviteettia tuollainen koiralle pallon heittely. Loppuajan rauskula nukkui mun sylissä.

Kaveri sanoi, että onpas ärsyttävän kuvauksellinen, kun pyysin Ainaa katsomaan kameraan kesken pallonkyttäyksen ja se teki työtä käskettyä :D

Kokouksen lisäksi Aina pääsi koululle, kun mun piti mennä tekemään ryhmätyötä ja  Maria ei ehtinyt hakea koiraa sitä ennen pois. Kiltikselläkin oli tosi hyvä nukkua mun sylissä. Aina oli oikein siivosti, tällä kertaa se ei edes vaksinut oikeastaan yhtään. Kiltiksellä mun sylissä ollessaan se vähän pörisi ovesta sisään tuleville ihmisille, mutta lopetti käskystä. Hönö :D

Tämmöistä ehdin myös puuhailla, meni kaverille ja unohdin tietty ottaa tästä kunnollisen kuvan sen valmistuttua..


Aidan sen sijaan ehti puuhailla tämmöistä.. Typerä koira :P No, nyt sillä ei ole enää ruokakuppia, ja mä olen taas yhtä lautasta köyhempi. Saa kyllä odottaa jouluun uutta ruokakuppia, siihen asti voi sitten syödä vaikka matkakupistaan tai lattialta tai ihan sama, mua ei kiinnosta.

Kun Ainuski oli viety pois, käytiin treenailemassa TUASin takana. Seuraamista, muuten ok mutta vasurikäännökset taas luokattomia. Mä luulen, että mun remmissävetämisnatsitus on syönyt intoa tuohon takapään käyttöön, koska olen joskus ehkä saattanut hermostua ja viskata koiran kylkivilloista mun sivulle istumaan, kun se ei ole malttanut tulla siihen oma-aloitteisesti ryysätessään ties minkä tyttöhajujen perään. No, täytyy varmaan alkaa namittaa noita käännöksiä, niin saa niihin jotain järkeä. Muuta ei sitten tehtykään sillä kertaa, olin koiralle niin vihainen.

Se meinaan teki alkulenkistä jotain aivan käsittämättömän typerää, jota en olisi uskonut sen enää ikinä tekevän, ja jota se ei ole tehnyt ehkä kolmeen vuoteen. Juoksutin sitä vapaana koulun nurtseilla, ja käskin odottamaan kun jostain tuli ihminen vastaan. Mitä tekee Aidan? Seisoo ihan rauhallisesti paikallaan ja yhtäkkiä lähtee juoksemaan ihmistä kohti! Mä olin ihan että O_O ja karjuin sille ja se tuli takaisin kyllä kun oli pyörähtänyt ihmisen edessä. Pyytelin tietty kauheasti anteeksi, onneksi kyseinen henkilö ei pahemmin säikähtänyt tai esim. kaatunut tai mitään. Aidan matkasi seuraavat pari kilometriä selän takana tiukassa hihnassa niin että mä tiuskin ja murisin sille noin kymmenen metrin välein jotain.

Eikö toi typerä elikko tajua omaa parastaan? Menettää sitten tämänkin etuoikeuden eli vapaana juoksemisen riemun, hauskaa loppuelämää hihnassa vaan Aidanille!

No joo, on tullut niin paljon taas vuodatettua tänne pelkkää omaa väsymystä ja pahaa mieltä Aidania kohtaan, että taitaa olla blogitauon paikka. Ja ihan ettei kenellekään jää epäselväksi, niin kyllähän mä mun koiraa rakastan ja se on ihana ja kiva ja kaikkea, nyt on vaan viime aikoina kasaantunut ihan liikaa kaikkea pientä koiraan liittyvää murhetta.. Olen sitäpaitsi omantunnontuskissani lenkittänyt ja treenannut sitä taas enemmän, mutta ei näyttäisi olevan aktivoinnin määrän lisäämisellä mitään vaikutusta tähän pöllöilyyn.

Ei kommentteja :