..huutaa Aidan minulle ja kiipeää syliin ja nojautuu vasten ja lepuuttaa pään tissien väliin! No rakastanhan minä vaikka se tuommoinen pellepaskapää ja aivokääpiö onkin <3
Maanantaina oli taas ohjatut. Mulla oli aika rankka viikonloppu, joten jostain syystä iltapäivällä tajutessani, että mun pitää raahautua Malminkartanoon temputtamaan koiraa, meinasin alkaa itkeä. Raahauduin kuitenkin vain todetakseni, että eihän tässä koko paskassa ole mitään järkeä :D Olin aivan tööt ja aivot täysin jumissa, enkä millään pysynyt koiran perässä. Alussa seuraaminen oli jotain aivan järkyttävän kamalaa, Aidan ei ole IKINÄ seurannut niin huonosti. Ei sitä voi edes kutsua seuraamiseksi, se loikkasi heti johonkin metrin päähän rallattamaan. Aaarghhh mä vihaan koiraharrastusta, kun mikään ei koskaan onnistu ja koira saattaa ihan yllättäen tehdä jotain tollasta mitä se ei koskaan ikinä milloinkaan ole tehnyt enkä olisi osannut edes kuvitella, että se voisi sellaista koskaan tullakaan tekemään!
Tehtiin ruutua ja metallinoutoa, ruudussa koiralla oli vähän hajua mutta paikan hakeminen oli vaikeaa, metallinouto täyttä kuraa. Tehtiin hypyn kautta, ei ottanut kapulaa maasta millään. Kädestä toi suht ok sivulle, kunnes alkoi taas se tiputtelu, ja sitten koira ei meinannut ottaa kädestäkään.
Lopulta koutsi käski torua koiraa tiputtamisesta ja pakottaa kapulan sen suuhun, tämä meni suht ok mutta en tiedä onko kuitenkaan se paras tapa? Kuulemma näyttää siltä että Aidan vaan pelleilee eikä halua ottaa kapulaa, mun mielestä näyttää siltä että se on taas järjettömässä paineessa :P toivon, että luen koiraani väärin. Lopetettiin "onnistumiseen" eli siihen, että sain kapulan käteen ennen kuin koira sylkäisi sen ulos.
Kotona kokeilin heti sitä, miten Aidan metalliin suhtautuu, ei mitään ongelmaa edes maasta nostamisessa.. On se nyt taas.
Tänään käytiin vähän pidempi iltalenkki, Aidan sai juosta taas TUASin takana vapaana. Hyvä baana siellä, ja OIH:n takana oli myös kiva ruohobaana missä voisi vaikka harjoitella eteenlähetyksiä tai ruutua pitkältä matkalta. Treenattiin alkulenkistä Maarintalon viereisellä parkkiksella, palkkana toimi hihnan retuuttaminen, kun unohdin ottaa ruokaa mukaan. Tehtiin seuraamista, aivan järkyttävää aluksi, sivulletuloissa ei istunut ja oli jotenkin tosi paineistuneen oloinen. Lähtihän se siitä sitten käyntiin ja parin palkkauksen jälkeen esitteli taas normaalimpaa seuraamista. Vasurikäännökset huonoja, niille pitää keksiä joku lääke. Juoksu ok, muutenkin paikka oli taas takempana kuin vähän aikaa sitten.
TUASin takana parit puunkierrot suorapalkoilla, aika hyvin haki aina uuden puun edellisen kiertämisen jälkeen. Ehkä 8m matka oli aina puulle.
Voispas vaikka joskus treenata vähän lisää. Ainakin sitä seuraamista.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti