Aippali pääsi treenaamaan. Mä olen saikulla, joten mitäpä muuta tekemistä sitä ihmisellä olisi nyt, kun olo alkaa olla jo kohtuullisen hyvä. Olin siis pian jo perinteiseksi muodostuvassa helmikuun alun mahataudissa (kiitos ihastuttavalle ystävälleni koiran ulkoiluttamisesta silloin, kun mä vapisin ja voin pahoin peiton alla).
Käytiin kaverin kanssa pitkä puhelinkeskustelu päivällä sivuten myös koiraharrastusta, ja siitä kumpuaa tämä treeni-innostus :D Toki eilenkin iltalenkillä käytiin pari pikkujuttua läpi Aippalin kanssa.
Seuraamisessa vasurikäännökset on alkaneet toimia taas tuttuun tapaan, ja molemmilla treenikerroilla tehtiin vähän pidempää pätkää. Tänään oli aivan hävyttömän upea kokeenomainen seuraaminen (ilman juoksuosuutta, pelkäsin että liukastun ja kaadun koiran päälle), josta tuli palkaksi oikein hulvattomat leikit hihnalla. Tuo vanha Hurtta-hihna on nykyisin meidän treenilelu :P Mutta juuh, oikein hämmästyin kuinka hienosti apina pysyi oikealla paikalla, ei keulinut yhtään, teki hyvät pa:t ja kokosi itsensä tosi nätisti hitaaseen käyntiin.
Molemmilla kerroilla myös luoksarin stoppia, eilen meni vähän huonommin. Tein pysäytykset kierroista, ettei vauhti mene ihan liian kovaksi ja koira satuta itseään liukkaalla. Kutsu-sanasta Aidan pakitti lähes aina, josta torut, uusi kierto ja uusi stoppi. Välillä pääsin palkkaamaankin kun pysyi, ja muistin jopa lopettaa ajoissa kolmannella onnistumisella, hyvä minä!
Tänään samaa, ja nyt A pysyi ehkä vähän paremmin, tai ainakin toistoja tuli vähemmän. Stopit oli aika löysiä, mutta en antanut sen häiritä (hyvä minä!), vaan keskityttiin siihen pysymiseen. Yksi toisto myös n. 15m suorasta luoksarista, super! Oli myös hyvä stoppi, ja pysyi kutsu-käskystä huolimatta. Tämän jälkeen lopetettiin treeni ja käytiin heittämässä pieni välikiekka ennen toista settiä.
Liikkeestä istumista, mä peruutin ja käskin koiran istumaan. Äänensävyyn täytyy kiinnittää huomiota! Istu-käskyn pitää tulla tarpeeksi korkealta ja reippaasti, koska seiso- ja jalig-käskyt ovat kohtuullisen matalia ja tiukkoja. Hitaammista istumisista luonnollisesti ei palkkaa, joten sain kaivettua koirasta myös supernopeita pepunplätsähdyksiä! Hii ^^ Kohta tämän voi varmaan siirtää jo seuraamiseen, kun saadaan nopeus yleistettyä liikkeeseen ja mun hidastaminen käskynantokohdassa pois.
Vikana juttuna suoria kiertämisiä, päästiin jo n. 10 metrin matkaan niin, että koira istuu mun sivulla ja kierrä-käskyllä kiertää tolpan ilman käsimerkkiä. Jes! Muutama peruutus ja pyöriminen "en mä osaa auta"-ilmeellä, mutta kun en auttanut, niin alkoihan se kiertäminen onnistua.
Maanantaina on taas ohjatut, voitaisiin katsoa siellä ohjattua noutoa ja idaria. Tai katsotaan nyt, mihin tällä kertaa jumiudutaan :D
2 kommenttia :
Ihanan positiivinen teksti, tuli itellekin hyvä mieli :)
Hah, vaihteeksi näinkin :D Näköjään ihmisen mielialalle tekee hyvää, kun välillä tulee nukuttua pari vuorokautta putkeen.. Kestää sitten taas elämää niillä vähän vähemmillä yöunilla.
Lähetä kommentti