Aloitettiin hurjastelu heittämällä lenkki kerran ympäri. Latu oli ikävän kova ja liukas suojasään jäljiltä, eli mun noin 8 vuotta sitten voidellut sukset eivät olleet ihan parhaimmillaan :D Näin jälkikäteen olisi voinut ottaa ensin tuntumaa ilman koiraa yhden kierroksen eikä laittaa suoriltaan höyryävää kuumakallea vetojuhdaksi. Ekalla kierroksella en kaatunut kertaakaan, ihme kyllä, mutta sauvat kyllä putoilivat. Maria ja Aina tulivat perässä ja pikkupiski kuulemma kiskoi kuin mikäkin vetojuhta meidän imussa.
Aidanilla oli vähän vaikeuksia kuunnella vasen- ja oikee-oikee-OIKEEEEEE-käskytyksiä, mutta pysyttiin sentään ladulla. Ekan kiekan jälkeen otettiin pari lyhyempää motivointipätkää pallo maalissa odottaen, sillä halusin tietty videota meidän menosta ennen kuin tuli niin pimeää, ettei näe enää mitään. Tässä ensimmäinen yritys:
Mutka oli paha :D Seuraava yritys otettiin suoralla latupätkällä, kahteen otteeseen, sillä Maria ei ehtinyt kameran kanssa mukaan ekalla yrityksellä. Kaaduin jokaisella lopuksi, pallo veti koiraa magneetin lailla luokseen ja oli tosi vaikea yrittää hidastaa omaa vauhtia jotta voisin pysähtyä hallitusti samalla, kun koira kiihdyttää omaa vauhtiaan kohti palkkaa.. Jostain syystä tämä onnistuu juosten paljon paremmin..
Elikkäs juuh. Näiden jälkeen palaveerattiin hetki, ja heitettiin vielä 2 kertaa tuo kilsan lenkki. Multa putoili sauvat ja kaatuilin ladun lopussa olevassa "alamäessä" molemmilla kerroilla, ja välillä kaaduin ihan muuten vaan, yleensä juuri silloin kun koira veti parhaiten.. Muutaman kerran sain kyllä palkattua koiran hyvästä vedosta pallolla. Eli Saila hiihtokouluun mars ja koiralle kaasu, jarru, oikea ja vasen paremmin haltuun, niin eiköhän tästä hyvä vielä tule :D Hauskaa kyllä oli, vaikka mun hauis nyt onkin kipeä yhden kaatumisen jäljiltä!
Kotimatkalla käytiin hakemassa Ikeasta hodarit ja pullat. Se niistä poltetuista kaloreista..
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti