Viikko sitten mä vähän kadehdin koirien hetkessä elämisen taitoa, nyt en todellakaan! Oli aivan ihana, aurinkoinen, lämmin ja mahtava wappu, jolloin Aidankin sai paistatella auringossa ja ihmisten keskellä kaikissa kivoissa ulkoilmatapahtumissa - ja sitten se loppui ja harmaa, sateinen, kylmä ja räntäinen arki alkoi. Olipas taas semmoinen viikon aloitus tämä maanantai, että oksat pois ja morjens!
Aidan aloitti pään ravistelun lauantai-iltana, ja mä mietin että mikäs sitä nyt risoo, ja kurkkasin eilen sen korviin. Voi jee, töhnäähän siellä. Tänään korvat haisevat ja näyttävät siltä, että Aidanin aivot valuvat niistä ulos.. Viideltä on siis aika loppujenkin aivonrippeiden uloshuuhtomiseen. Parastahan tässä on se, että mun palkka tulee vasta 10.pvä, ja tottakai eläinlääkärin tarve on just näin loppukeväästä, kun tili on tyhjä ja täytettä on tiedossa joskus hamassa tulevaisuudessa. Onneksi löysin lääkärin, josta saa laskun mukaan!
Eikä siinä vielä kaikki! Aamulenkin jälkeen Aidan alkoi tuttuun tapaansa laatoittaa mun olkkaria, ja totta helvetissä se osui matolle ennen kuin ehdin kiskoa sen kylppäriin kakomaan. Matkalla sitä oksennusta roiskui sitten maton lisäksi olkkarin lattialle, sohvan alle, eteiseen ja keittöön sekä tietty kylppäriin.
Tarvitseeko muuten edes kertoa, että ehdin viikko sitten ilmoittaa koiran tottelevaisuuskokeeseen?

Ei kommentteja :
Lähetä kommentti