Tänään käytiin treeneissä läpi koreografian suunnittelua. Leena esitteli meille oman tapansa, joka on aika lailla samankaltainen kuin se, jolla olen itse nämä viimeisimmät ohjelmat tehnyt. Aiemmat ohjelmat olen tehnyt niin, että olen vain miettinyt päässäni missä vaiheessa mikäkin temppu tulee, ja koittanut sitten muistaa sen. Ja tietysti kuunnellut musiikkia kyllästymiseen asti :P Mun jokaista koiratanssibiisiä odottaa sama karu kohtalo: en enää ohjelman vaihdettuani halua pariin vuoteen kuulla niitä lainkaan :D Ja kun tarpeeksi aikaa on kulunut, ja sattumalta kuulen kipaleen jossain, tulee sellainen tosi nostalginen fiilis. Niissä mikä musa sopii millekin koiralle -treeneissä meille soitettiin James Bond theme, ja mä parahdin heti alkutahdit kuultuani "voi ei, tää oli meidän ekoissa kisoissa!"
 |
| ..ja voi ei, nää on meidän ekoista mätsäreistä :) Molemmilla on nykyisin 30kg enemmän elopainoa |
Ohjelman teko alkaa ainakin itselläni siitä, että kuuntelen valitsemaani kappaletta tsiljoona kertaa ja mietin, mihin kohtaan voisi sopia mikäkin temppu. Sitten otan koiran temppulistan esiin, kaivan biisin lyriikat jostain netistä ja isken toiseen word-tiedostoon koiran temput ja toiseen lyriikat. Sanojen viereen lähden sitten kirjoittelemaan, mitä temppua missäkin kohdassa voisi tehdä. Jos biisissä ei ole sanoja, erottelen siitä erilaisia slotteja (esim. perusbiittiä, tummaa, nopeampaa, rauhallisempaa, kiihtyvää, huippukohta) jne. Slottien kohdalle sitten kirjoittelen, mitä siinä tehdään (tai missä positiossa liikutaan, kun tätä olen tehnyt vain htm-ohjelmalle).
Kun ohjelmat kirjoittaa auki, on myös helppo huomata, jos jotain temppua tulee käytettyä liikaa tai ohjelmassa on muuten liikaa toistoa. Ja kun temppulista on auki vieressä, tulee käytettyä kaikkia koiran osaamia temppuja, eikä vain niitä viittä yleisintä :) Muutamia muita huomioita ohjelman teosta:
- alokasluokkaan mieluummin lyhyempi ja helpompi ohjelma kuin liian pitkä/vaikea (etenkin nuorelle koiralle), ja se 1,5-2min riittää oikein hyvin -> jos haluaa, samaa ohjelmaa voi käyttää seuraavassakin luokassa, kun lisää siihen pituutta ja samalla pari uutta temppua/positiota
- kehää kannattaa käyttää monipuolisesti ja sijoitella myös temppuja ohjelmaan niin, että kehän käyttö tulee luontevasti -> vauhdikkaat tai kovasti liikettä vaativat temput loppuvat eri kohtaan kuin mistä alkavat; ei tehdä tassunantoja selkä tuomariin päin niin että koira on piilossa ohjaajan takana ym
- joitakin temppuja voi tehdä sekä rauhallisesti että vauhdikkaasti, ja tähän vaikuttaa suuresti ohjaajan liikkuminen (tätä kokeiltiin). Jotkut temput tietysti ovat luonnostaan rauhallisia ja jotkut tehdään sata lasissa; täytyy miettiä, mikä sopii mihinkin kohtaan
- kannattaa tehdä ohjelma, josta itse tykkää ja josta on ylpeä, se näkyy :) Tuomarit arvostelevat kuitenkin omien mieltymystensä mukaisesti, ja jos yrittää vain miellyttää tuomareita, niin metsään menee.
- ohjelman alkuun ei ehkä kannata sijoittaa niitä temppuja, jotka eivät ole koiralle varmoja tai vaativat ohjaajan paikallaan pysymistä. Koiralle on paljon mukavampaa ja helpompaa, jos ohjelma lähtee reippaasti parilla helpolla tempulla liikkeelle niin, että ohjaajankin hilluminen ja liike auttaa koiran tekemistä
- ja sitten, kun koira kisoissa jättää jonkun tempun tekemättä, niin ei jäädä hinkuttamaan sitä vaan siirrytään eteenpäin ohjelmassa. On ihan turha alkaa alleviivata käsiapujen ja "pyöri, pyöri, pyöri"-käskyn hokemisen kautta sitä, mikä temppu koiralta jäi tekemättä :)
- ohjaajan pitää opetella koreografia kunnolla ulkoa! Ohjelma harjoitellaan ensin ulkoa ilman koiraa, ja sitten kun ohjaaja ilman koiraa osaa sen tehdä vaikka unissaan, otetaan koira mukaan (sotkemaan kaikki: "ei se ehdikään pyörähtää tässä kahta kertaa, no ei tuohon kohtaan kyllä yhtään sovikaan pujottelu just tän koiran tekemänä" jne)
Hiukan puhuttiin myös yleistä asiaa kisaamisesta ja käytiin jokaisen koiran kanssa kehääntulot vikana harjoituksena. Aidan ilahtui kovasti katsojien kannustustaputuksista ja -huudoista, joten sain käskyn palkkailla sitä runsaasti, kun otti kontaktia muhun eikä rynnännyt rakastamaan yleisöä :D Meitä kehotettiin myös miettimään sitä, minkälaiset rutiinit on hyvä koiralle tehdä kehäänmenoon. Tokossahan on helppoa, kun kehäänpääsy tapahtuu suht hallitusti eli kun edellinen tulee pois, seuraava menee, mutta koiratanssissa vaihdot on aina tosi häilyviä. Tuomareilla menee oma aikansa edellisen suorituksen arvioinnissa, ja sitten on tietty kaikki esittelyt ja muut. Aidanin kanssa on kyllä suht luontevaa lähteä kehään niin, että se istuu ja odottaa, ja pyynnöstä tulee mun mukaan, joten niin tehtiin tänäänkin ja oli sitä yleisönpalvontaa lukuunottamatta ihan ok.
 |
| Random hikimies jostain 2012 toukokuulta, kuvan ottanut Krista |
No joo, takaisin treenien alkuun. Otin Aidanin haltuun seuraamisilla, jotka oli aika ylitsepursuavia. Koiralla on vissiin myös vähän liikaa virtaa (kuumuus vissiin sekoittanut sen pään, no onneksi huomenna sataa räntää LOL), sillä se on keksinyt pari ikävää käytösmallia. Kun mä kaivan palkkaa taskusta, se ensinnäkin tunkee räkäisen nokkansa mun käteen kiinni ja yrittää mennä sinne taskuun käden mukana - ärsyttävää! Toisekseen se hyppii mua vasten ja ottaa musta etutassuillaan otteen samalla, kun tunkee päätään taskuun - ärsyttävää, ja tekee kipeetä, kun kynnet raapii! Jossain vaiheessa mulla meni hermo tähän ja karjuin koiralle, lopputreenit pidin sen jalallani kauempana taskusta aina kun kaivoin sille namia.
Koiran haltuunoton jälkeen kokeiltiin, miten samaa temppua voi tehdä eri volyymilla. Aidanin tempuksi tuli mun kiertäminen, ja mun tempuksi pään pystyssä pitäminen :P Mulle joskus Sandran kanssa tokotreeneissä anno domini 2004 uhkailtiin, että jos en kohta ala pitää päätä pystyssä, niin mulle teipataan rautakanki otsaan ja lantiolle, etten voi tuijottaa koiraa. Olisi sille taas käyttöä.
Ensin tehtiin niin, että mä seisoin tikkuna paikallani ja koira kiersi, sitten pyörin tikkuna ympyrää koiran kiertäessä, ja seuraavaksi nostin kädet sivuille suoraksi ja pyörin koiran kiertäessä. Viimeisenä hypin ihan hulluna, ja Aidan ihme kyllä kiersi eikä lähtenyt sekin hyppimään hulluna. :D Tuli käsky paitsi pitää oma pää ylhäällä, myös tehdä koiralle aivan liian vaikeita ohjaajanliiketreenejä, eli nimenomaan hyppiä ja hillua kuin sekopää ja koiran pitää kuitenkin keskittyä tekemiseen.
Kun ohjaaja oli siirtynyt seuraavan luo, tehtiin vielä random temppuja ja etenkin kuuntelutreeniä sekä sitä, että mä katsonkin ylöspäin enkä tuijota koiraa. Onneksi mun pään asennolla ei näköjään ole koiralle liikaa merkitystä, se teki ihan ok joka tapauksessa. Heppaa treenattiin erityisen paljon, ja otin nyt käsiavun pyörimiseen eli ohjasin koiraa namikädellä pyörimään, ja toimi ihan ok.
Ihan vikana Aidan teki tosi pitkän seuraamisen, joka oli ihan hirmu hyvä, sisälsi pitkiä suoria pätkiä, jokusen käännöksen ja pysähdyksen sekä hidasta käyntiä. Hitaan vasemmalle käännöksessä ensin jäi istumaan mutta toisella yrittämällä teki ok käännöksen. Hyvä koira!
Ensi kerrasta eteenpäin keskitytään omiin ohjelmiin, joten silloin voisi yrittää videointiakin. Se jotenkin aina unohtuu..
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti