Ei mennä nukkumaan, koko yö kahdestaan

Kesäkauden ekat ohjatut oli tosiaan keskiviikkona, ihanan iloisessa sadesäässä. Oltiin ihan läpimärkiä Aidanin kanssa treenien jälkeen, ja livettiinkin oman vuoromme päätyttyä äkkiä bussiin ja kotiin lämpimään :P

Märkä koira yäk

Ennen omaa vuoroamme teimme temppuja; kierrot, minua, pyöri, heppa. Vähän oli rekulla taas vaikkua korvissa, mä en tajua miten eri temput on niin vaikea erottaa. Tuntuu, ettei treenaamisesta ole mitään hyötyä, kun joka kerta vaan kierrä, minua ja pyöri on koiran päässä ihan sekaisin, eikä se vaan pysty erottamaan niitä. Tosi turhauttavaa. Aloin myös opettaa heppa-minua-ketjua, se on vaikee, Aidan haluaa livahtaa jalkojen välistä pois aina väärään suuntaan pyörähtäen. Olen alkanut suunnitella uutta ohjelmaa, hiiii. Harmi vaan, että kaikki alkukesän kisat menivät sivu suun, mulla on joka päivä aina jotain muuta menoa..

Aamun porkkana

Oma vuoromme aloitettiin ruudulla. Aidan näytti vastaavan virittelyihin hyvin ja tuijotti ruutua sekä koutsia (joka oli varastanut multa pallon itselleen palkkausta varten), mutta käskystä juoksi suoraan koutsin luo hyppimään itselleen palloa, ja lähti siitä sitten tekemään hakuruutua. o.O Laajensikin oikein hienosti.. Kutsuin pois, ja otettiin uudestaan näyttöruutuna, tämä ok. Kolmas toisto surkea, oli aivan pihalla ja kierteli ruudun ympärillä. Neljännellä jätettiin pallo ruutuun ja sai hakea sen, vika yritys otettiin lyhyemmällä matkalla ja nyt juoksi suoraan keskelle ruutua, josta sai pallon ja retuutusleikit ja kerrankin tajusin lopettaa onnistumiseen!! Hyvä minä. Koutsi sanoi, että pitää vaan vaatia ja palkata ainoastaan silloin, kun koira menee suoraan ruutuun. Samaa mieltä, nyt ollaan aika pitkään junnattu siinä, että Aidan saa palkan myös silloin, vaikka se pysähtyisi kesken matkan.

Toisena juttuna noutoa. Ei kyllä päästy edes noutoon asti, kun ensimmäisellä yrityksellä Aidan lähti paukkunoutoon.. pffffft. Heiteltiin sitten kapulaa ja koira nytki ja varasteli niin maan perkeleesti, mä vähän hermostuin ja kiskaisin sen korvasta ja persvilloista pari kertaa mun sivulle ennen kuin helpotettiin hommaa niin, että alkuun koutsi vain heitteli kapulaa itse käsissään, tiputteli sitä maahan ja lopulta heitti koiran ohi. Mä naksuttelin kun Aidan pysyi paikallaan ja otti kontaktia.

yomanchicago (kuvan ottanut armas ystäväni joka hyvää hyvyyttään vei aivotonta lenkille omien kiireideni estäessä koiranulkoilutusta eräänä aurinkoisena iltana)

Ohjaaja ehdotti, että voisin ottaa koiralle kriteeriksi sen, että sen täytyy katsoa mua ja vain mua siitä hetkestä lähtien, kun mä otan pulikan käteen. En kuitenkaan lähde siihen, sillä nome-puolella koira saa ja sen oikeastaan pitää katsoa mihin noudettavat lentelevät, ja myös tokossa noutoa helpottaa huomattavasti se, että koira katsoo, mihin kapula lentää tai viedään (ohjattu). Etenkin ohjatussa on parempi, että Aidan näkee ekan kapulan viennin, jotta se tietää, mistä hakea. Muuten menee sekin helposti nenänkäytöksi.

Saatiin läksyksi treenata kapulan heittelyä pari viikkoa ja katsotaan ensi kerralla, mihin päästään. Täytynee siis ottaa palikka mukaan lenkille. Loppuun otettiin pitkä, käskytetty seuraaminen, korjasin parissa kohtaa kun edisti tai muuten pelleili ja lopussa skarppasi tosi hyvin, joten sai palkan. Huomattiin, että kun nopeutan kävelyvauhtia, koira alkaa keulia ja seurata heti paljon epätarkemmin, hitaassa keskittyy superhyvin. Täytyy siis pitää kävelyvauhti suht hitaana, vaikka Aidan onkin iso koira ja sen kanssa voisi kävellä paljon reippaamminkin.

Aidan joutui sadetreenien jälkeen suihkuun ja trimmaukseen.. Mun lattiakaivo meni koirankarvasta tukkoon, ja kun Aidan oli vähän kuivunut ja harjasin sen, pohjavilla lähti selästä tukkoina irti :P Ja kun leikkasin korva- ja kaulahörsäkkeet pois, näyttää koira nyt käyttölabradorilta, kun about mitään ei jäänyt jäljelle. Ehkä sille taas joskus kasvaa turkki..