Aidan näytti hampaat suht ok ja esiintyi ekassa kehässä ihan hyvin. Juusto hiukan villitsi, muttei kuitenkaan liikaa. Saimme punaisen nauhan, ja nauhakehässä meitä oli tosiaan huimat kolme. Taakse osui valitettavasti kaverini Satu setterin kanssa, ja Aidan flippasi tajutessaan, että takana on tuttu ihminen. Voi hyvä luoja, se ei ole IKINÄ esiintynyt niin paskasti missään! Ei ikinä! Aivan kamalaa. Aidan pyöri kuin väkkärä ja halusi vaan hyökätä Satun kimppuun. Kun lähdettiin liikkeelle, ketju valahti keskelle kaulaa ja edellä lönkyttävä amerikanakita kulki niin hiljaa, että ajauduimme koko ajan lähemmäs ja lähemmäs ja Aidan kiskoi remmissä kuin hullu ja näytti varmasti kaamealta. Yllättäen sitten meille käteltiin kolmas sija :P
Harmittaa kyllä ihan vietävästi. Sijoituksista viis, mutta oikeasti, menee kyllä maku koko touhusta jos Aidan ei enää ikinä esiinny yhtä hyvin kuin ennen.. Sen jälkeen kun pari vuotta takaperin osui se tärppipäiväinen narttu meidän eteen mätsärissä, on esiintyminen mennyt koko ajan huonompaan suuntaan ja nyt rekku haahuilee koko ajan muiden koirien perään. Voi helvetin helvetti. Taidan ensi kerralla kokeilla ottaa pallon mukaan ja jos sekään ei tepsi, niin olkoot koko mätsärit.
| Komee se on ku mikä! |
| Sylikoila |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti