Huominen on huomenna vaik oltais jo sen puolella

No juuh olihan taas wappu! Hyvä että se on ohi, vaikka tämä arkielämään palaaminen onkin aina niin vaikeaa. Kevät on kaunis ja ihana, Aidan yhtä ärsyttävä kuin ennenkin, eikä olla treenattu. Täältä pesee noin sata kuvaa ja maratonpostaus. Viikon päästä tulee listattuna tämän viikon liikunnat, bongasin Paimenlauma-blogista liikuntahaasteen, ja onhan se varmaan ihan hyvä listata viikon koiranlenkitykset paperille. Toivottavasti pysyn rehellisenä enkä lisää liikuntaa normaalista, yleensä "kilpailuvietti" nostaa päätään tällaisissa haasteissa, enkä kehtaa kirjata jotain säälittäviä lukemia..

Wappuun kuuluvat olennaisesti sitsikisat. Voittoa ei tänäkään vuonna tullut, mutta vaahtoa sylkevä tulivuori oli siisti ja sitsaaminen hauskaa! Maanantaina taas olin ihan viattomasti koiran kanssa lenkillä, kun sain viestin, että ihmiskimbleen tarvitaan pelaajia (pelilauta tehty maahan matoista, ihmiset pelinappuloita, muuten perus Kimble-säännöt sakkoineen). Ajattelin kävellä ohi ja katsoa hetken peliä, mutta ei siihen paljoa suostutteluja tarvittu, että lähdin pelaamaan.. Aidan oli esimerkillinen pelaaja, häiritsi muiden peliin keskittymistä vaatimalla rapsutuksia ;)

Nautittiin myös ihanasta auringonlaskusta! Aidan nautti rapsuttelijoista ja taisi vähän seota tätä kuvaa otettaessa kun joku sille leperteli :D

Aina oli tosiaan hoidossa wappua edeltävällä viikolla. Sekin sai hulista mukana jonkun verran, ja pääsi sitsikisojen ajaksi hoitoon Satun ja Niilon luo. Ihan kiltisti se oli ilmeisesti ollut, mitä nyt kussut parvekkeelle.. :D ja ennen kaikkea söpö! Postinjakajalle piti vähän rääkyä, ja imurille Aina yritti sanoa pari valittua sanaa, mutta uskoi kyllä heti kun mä sanoin sille pari valittua sanaa..

Oma Peti on tärkein

Aina on tunnetusti vähän huono syömään, eikä aamuruoka meinannut aluksi kelvata kunnolla. Kummasti kyllä esim. mun kurkunpätkä ja tomaatit olisivat kelvanneet ja niitä kerjättiin kilpaa.. Sailan "welcome to real world"-koirankoulutuspalvelu tepsi, ja loppuviikosta räksä söi omat nappulansa mukisematta. Minähän en mitään herkkuja jakele ja jos oma ruoka ei kelpaa, niin olkoot sitten nälässä.. Aina on käynyt pari kertaa lääkärissäkin syömättömyyden takia, kun on mennyt niin huonoon kuntoon. Ehkä jos sillä olisi kotonakin tuollainen selän takana kuolaava Aidan, niin se söisi sielläkin helpommin :D

Kevät on tullut, samoin paskahanhet. Törmättiin yhteen kuolleeseen lenkillä (jes! yksi vähemmän!), ja se kiinnosti kovasti koiria. Hanhet pelkäävät Aidania, eikä mulla ole lainkaan huono omatunto siitä, että se hätyyttää ne lentoon aina kun ihan-vaan-vahingossa kävellään liian läheltä nurtsilla pötköttävää parvea. Varjopuoli noissa on tosiaan se paska, mitä Aidan tykkäisi kovasti syödä mm. koko ajan.

Viikko sitten kävin vahtimassa kaverini Elinan ihanaa naskalihammasta, vehnäterrieri Hansia. Hans oli alkuun tosi ujo, ja meni vain muristen mua karkuun pitkin seiniä, mutta reipastui lopulta ja vieraskoreuden kadottua siitä paljastui kamala riiviö, joka roikkui koko ajan kiinni just siellä, missä ei saisi :D En muistanut että pennut voivat olla noin rasittavia! Viikossa pennun ujous oli karissut lähes kokonaan, ja lauantaina nähdessämme uudestaan toisen kaverini luona, se ei ujostellut enää ketään ja oli reipas pikku vintiö. Nyt tulee sitten tosissaan niitä kuvia, koska Hans on niiiiiiin söpö!

Läskipylly! :D

Me jatketaan keväästä nauttimista, ja palataan taas blogin pariin toivottavasti toukokuun aikana. Toivottavasti jaksan myös ajatella treenaamista mutta äh, mitä turhia, käydään parit pyörälenkit niin sesse kyllä väsyy ihan yhtä hyvin.