Onko vielä pitkä matka Moskovaan?

Ei herramunjee pojat, me ollaan käyty treenaamassa! Salaa myös hämmästelin äsken räjähtänyttä blogikäyntimäärää, mitä täällä tapahtuu?

Oli vika kerta ohjattuja tämän kesän osalta, ja mä yritän kovasti päättää haluanko lähteä treeniryhmään talveksi vai en. Unohdin hakea ryhmäpaikkaa, mutta paikkoja on kuulemma vielä sen verran jäljellä, että me mahdutaan johonkin. Toisaalta nyt kun se Clomicalm-kuurikin loppui ja mä en taida toistaiseksi hakea uutta, niin mehän päästäisiin kisaamaankin joskus.. :P

Vikan kerran kunniaksi koutsi oli tehnyt meille temppuradan! Oli hurjan hauskaa. Ajattelin lähteä kentälle vain juoksuttamaan koiraa, ja tässähän se hoitui. Ratoja oli loppujen lopuksi kaksi ja ehdittiin vielä käydä yhdet liikkeet per sessu, joten juoksutusta kyllä tulikin ihan riittämiin.

Ekalla radalla piti tehdä omavalintaisessa järjestyksessä 3 merkin kiertoa, 3 maahanmenoa eri merkeillä, kolmen noutokapulan noudot ja 3 perusasentoa. Tämä oli Kilpailu, ja tässä otettiin aikaa, joka lähti liikkeelle siitä, kun koiralla oli 4 tassua ruudussa. Mä päätin tehdä niin, että kutsun Aidanin ruudun läpi, ja mua vähän varoiteltiin, että sen kaikki 4 tassua eivät välttämättä osu yhtä aikaa ruutuun, jos se loikkaa sen yli. No ei loikannut, mutta loppuradalla kyllä tuli loikka poikineen ja dude kävi niin kierroksilla, että hampaat kävivät mun olkapäässä! Aidan oli ihan että:

kun se juoksi pää viidentenä jalkana menemään, mutta me selvittiin! Ei ihan päästy ihanneaikaan, mutta alle 3 minuuttia meni. Noudot olivat vaikeita, kun kapuloita ei ensin näkynyt ja sitten niistä viimeinen oli niin pieni, ettei se edes ollut mikään kapula. Viimeinen törpönkierto myös oli vaikea, ja törppö ehkä vähän kaatui.

Saatiin yrittää rataa uudestaan ja nyt lähdettiin oikein verenmaku suussa. Koira lähtöasentoon ja kunnon agilityelkein räjähtävä lähtö ja ensimmäinen törpönkierto, jonka jälkeen Aidan oli taas ihan että:

ja sitten me juostiin ja hypittiin ja mentiin maahan ja tehtiin perusasentoja ja hypittiin ja juostiin ja kierrettiin ja mentiin maahan ja loppuun noudettiin huomattavasti hillitymmin kapulat kuin edellisellä yrittämällä. Olin jo ihan varma että voitettiin, ja sitten mulle kerrottiin, ettei neiti tekniikan ylioppilas osaa laskea: oltiin jätetty yksi perusasento väliin. Voi pettymysten pettymys.

Karvaan kalkin nielemisen jälkeen oli vuorossa seuraava rata, joka ei enää ollut Kilpailu, koska aikaa ei otettu lainkaan. Tässä ohjaajan piti pysyä paikoillaan, eli se muistutti enemmän niitä temppuratoja, joita silloin aikoinaan tehtiin Sandran kanssa. Ensin piti kiertää korkea merkki 20m päästä, sitten noutaa yksi kapula kapulaläjästä ja kolmanneksi juosta ruutuun ja mennä sinne maahan. Viimeiseksi tehtiin pentuluoksetulo (sain luvan soveltaa, koska ei olisi ensimmäinen kerta kun Aidan juoksee jonkun karkuunjuoksevan polvitaipeisiin ja kamppaa sen).

mainos: kattokaa instasta #perjantAidan! Viime perjantaina kyllä unohin lisää kuvan hups.

Koska mä en saanut juosta, tämä rata meni paljon hallitummin. Pitkä kierto oli vaikea, mutta onnistui lopulta ilman että mä liikuin. Nouto oli hauskaa ja Aidanilla oli niin vaikea päättää, minkä kapulan se ottaisi, että se lopulta nappasi isointa laipasta kiinni ja kiikutti sen sikariasennossa mulle :D Ruutukin oli vaikea, ja Aidan kävi kääntymässä pari kertaa ruudun edessä ennen kuin tajusi mennä ruutuun asti, lopulta sain sen sinne pötköttämään.

Juoksutuksen jälkeen tehtiin heti paikallamakuu, rivissä oli lähes tärppipäiväinen tyttökoira eli en mennyt piiloon. Aidan haisteli pikkuisen ilmaa mutta oli nätisti. Lopussa yritti taas loikata ilmaan, pistin takaisin makuulle. Hyvin se kyllä nykyään vastaa virittelyihin, oli tosiaan tultu suoraan radalta makuuseen! Hyvä näin!

Yksittäisliikkeenä tehtiin ohjattua noutoa, eli käytännössä merkin kiertoa. Aidan yritti varastaa kapuloille eikä oikein kuunnellut kieltoja, mutta pääsin pari kertaa palkkaamaan oikeistakin suorituksista. 2 kokonaista ohjattua saatiin tehtyä, molemmat oikealle. Tämä vaatii hirveästi treeniä, että Aidan malttaa kuunnella mitä sille sanotaan. Luulen kyllä että kun se tajuaa, että vain kiertämisen (ja seisomisen) tekemällä pääsee noutamaan, alkaa kierto maistua ihan eri tavalla..

Oli kyllä tehokkaat ja hauskat koiranjuoksuttajaiset. Nyt tollo on ihan että: