Jo silloin luki sinun käyntikortissasi taiteilia

Ansun treeneihin lähdettiin taas melkein suoraan töistä, ja tällä kertaa en sen kummemmin lenkittänyt koiraa. Päätin tehdä liikkeiden välejä ja voittajaluokan ohjattua. Yksi kurssilainen ei päässyt paikalle, joten jokaiselle jäi ruhtinaalliset 24 minuuttia treeniaikaa, siinä ehti aika hyvin käydä molemmat jutut.

Koitin tehdä mahdollisimman samanlaiset alkutemputukset kuin kokeessa. Kokeen ja treenin pitäisi tietty olla mahdollisimman samanlaisia noin muutenkin, mutta voi jehna, sain itselleni jännityksen päälle! Vieraahko kouluttaja tietty jännittää jo itsessään vähäsen. Kehään mars ja mua ohjailtiin paikasta toiseen, tehtiin pieniä pätkiä seuraamista (kehuin hyvästä vasurikäännöksestä ja muista huippukohdista), kaukojen aloitus jne "liikkeitä" ilman palkkaa. Välissä sitten palkkailin koiraa siitä, että se hengasi mukana ja piti kontaktia.

Heti alkuun mulle tuli noottia, että annoin palkan aika vähästä. Samoin olin kuulemma tosi varovaisen oloinen ja pidin liikaa huolta siitä, että tuleehan se koira nyt siinä mukana. Allekirjoitan! Pitäisi olla koiran huoli pysyä mun mukana. Heti kun vain määrätietoisesti lähdin liikkurin osoittamalle paikalle, koirakin tuli hippulat vinkuen sivulle kerjäämään nameja ja kehuja. Mua siis lähinnä pelottaa se, että Aidan menee hyppimään liikkurin tai tuomarin naamalle, ei se, että se varsinaisesti karkaisi mihinkään. Eli jatkossa:
- älä varmistele ja kysele koiraa mukaan vaan luota, että se tulee -> palkka
- liikkeen jälkeen kehut, koira hypähtelee, käsky rauhoittua (tässä näin) ja voi vähän vielä rapsuttaa koiraa ja lähteä siirtymään
- kävele vaikka pientä lenkkiä koiran kanssa ja kehu samalla, saa olla itsekäs ja tehdä vähän isommankin kaarroksen kunhan siirtyy kohtuullisessa ajassa uudelle suorituspaikalle

Ohjattua tosiaan tehtiin ilman merkkiä ja keskikapulaa, teipinpala lattiassa, joka kiinnosti Aidania ja meinasi pari kertaa lähteä innokkaan noutajan mukaan :P Ansu vei kapulat joka kerta, alkuun palkkasin seuraamisesta (kyttäsi kapuloita mutta lähti seuraamaan hyvin), sitten pari toistoa niin että annoin uusintakäskyn täyskäännöksessä ja palkkasin jos hyvä (spottasi pari kertaa oikeanpuolimmaisen kapulan ja jäi käännöksessä jälkeen).

Kuva parin vuoden takaa ja sen on ottanut Tiia Hämäläinen

Haetutimme vasenta kapulaa, jota Aidan ei nähnyt lainkaan.. Lukitsi mun selän takana olevan pinon merkkejä ja ryntäili niiden ja oikean kapulan väliä. Kertaakaan ei saatu koiraa suoraan hakemaan vasenta, vaan joka kerta mun piti käydä kaarta pitkin kävellen näyttämässä sille kapulan paikka. Pari kertaa sylkäisi kapulan kehusta ja jouduin antamaan uuden noutokäskyn, mutta kerran toi oikein hienosti sivulle, josta sai pallopalkan. Se vauhtinouto, jota ei olla tehty enää moneen vuoteen, kummittelee edelleen..

Läksyksi tuli tehdä paljon toistoja niin, että joku kävelee kapulat paikoilleen, ja että käyn nyt hetken aikaa näyttämässä koiralle sen haettavan kapulan paikan. Jos kapula ei heti löydy, niin kutsun koiran pois, käsken sen odottaa ja käyn näyttämässä. On ihan turha juoksuttaa Aidania pitkin kenttää, sen mielestä juokseminen on kovin hauskaa! Sinänsä kyllä positiivista, että vaikka Aidan tuntui merkkaavan muistiin vain sen vikana jätetyn kapulan paikan ja unohtavan kokonaan ekan olemassaolon, se ei suoraan lähtenyt hakemaan väärää vaan kävi lenkin oikeassa suunnassa. Paljon lisää varmuutta suuntiin siis voisi myös auttaa.

Tajusin oman vuoron jälkeen, että nomessa on hakujärjestys tehty just päinvastoin, ensin haetaan se dami joka on viety viimeiseksi. Saattaa sekoittaa koiran pollaa, tai sitten ei. Mun pollaa ainakin sekoittaa :) Tähänkin kyllä auttanee varmuus.

Alkaa kyllä olla aika paljon näitä juttuja, mitä voi treenata vain avustajan kanssa. Pakko kai alkaa sopia kimppatreenejä, onneksi se on helpompaa nyt kun on sulia ja kuivia kenttiä.