Taas homma etenee

Tokotreenit on olleet vähän tauolla, mutta tänään innostuin lähtemään Aidanin kanssa pyörälenkille! Hetken mielijohteesta nappasin myös valjaat ja vetoliinan mukaan. Meidän edellisestä pyöränvetokeissistä on, öö, 4 vuotta? Sinä aikana musta on tullut vanha, sillä huomasin, että ennen vetopätkän alkua mua vähän hirvitti. :D Maalailin mielessäni kauhukuvia siitä, kuinka vetonaru sotkeutuu eturenkaaseen, mä lennän ohjaustangon yli koiran päälle ja 60% meidän molempien luista murtuu. No ei siinä onneksi ihan niin huonosti käynyt, mutta mun hermoille voisi olla hyvä, jos saisin jostain taiottua meille vetoadapterin estämään narun sotkeutumista pyörään. Nyt viritin puolessa välissä lenkkiä vetonarun menemään pyörän ohjaustangon yli, mikä loi vähän turvallisuuden tunnetta.

Käveltiin aloituspaikalle, jotta saataisiin pieni alkulämppä tehtyä ja koiralta pissahätä pois. Ennen vedon aloitusta viritellessäni koiraa vetovermeisiin jostain pölähti random pariskunta täysin ilman lupaa rapsuttelemaan sitä. Mä vähän hämmennyin, ja Aidan villiintyi, josta tietty mun epäilykset idean järkevyydestä alkoivat kasvaa entisestään.. Lähdettiin kuitenkin liikkeelle, Aidan kaasu ja minä jarru pohjassa.

Straight outta Instagram. Aidanin velmuilme on best

Ennakko-odotuksista huolimatta Aidan oli hirmu hyvin kuulolla! Ekat koirien ohitukset mentiin niin, että laskeuduin pyörän selästä ja talutin koiran ohi, mutta koska Aidan ei näyttänyt häiriintyvän kenestäkään, loppulenkin ajan ohitin ihmiset ja koirat vain käskemällä Aidania reunaan ja hokemalla sille anna olla- ja vetokäskyä. Ilahduttavan hyvin muut ihmiset ottivat meidät huomioon, eikä kukaan päästänyt koiraansa juoksemaan mun pyörän alle (tämäkin mua vähän jänskätti etukäteen, kun aina niissä flekseissä ei tunnu olevan jarrunappia). Toinen must-hankinta pyörään on kyllä silti kello :P

Myös suuntakäskyt olivat tosi hyvin hallinnassa. Vain kerran Aidan luuli mun eteeeen-käskyn olevan oikeeeee, jolloin meinattiin mennä eri suuntiin. Aidan nousee käännöksistä kovasti ja kerran teki mieli vähän auttaa pystyssäpysymistä jalalla vauhdikkaammassa mutkassa.

Aidan veti hirmu hienosti myös silloin, kun jouduimme mun hölmön reittivalinnan takia tekemään uukkarin ja jatkamaan samoja jälkiä takaisinpäin kunnes päästiin paremmalle vetoreitille. Joskushan sillä on ollut vähän ongelmana etenkin kotiin- ja takaisinpäin vetäminen. Kokonaisuudessaan veto-osuus oli n. 4km, mikä oli kyllä vähän turhan pitkä näin ekaksi vetolenkiksi pitkästä aikaa, mutta Aidanilla oli niin hyvä vetomotivaatio, että mä vähän unohduin vedättämään sitä ihastellessani menoa. Palkkapallo oli ansaittu, ja kotiin jatkettiin 2,5km jäähdyttelypyöräilyllä. Aidan olisi edelleen jaksanut juosta, mutta parempi tietty jättää menohaluja seuraavaankin kertaan.

Tässä miniminivideo aika lenkin lopusta, en uskaltanut antaa koiran mennä kovin kovaa kun oli kännykkä kädessä. Suurin osa lenkistä mentiin reippaalla ravilla tai hitaahkolla laukalla, mutta välillä kyllä annoin koiran mennä aika vauhdikkaasti - etenkin ylämäissä :D

Oli tosi kivaa, täytyy mennä toistekin vetolenkille! Jäi hyvä fiilis ja Aidan on kyllä oikeasti kiva koira, kun sillä nykyisin tuntuu olevan korvat ja ainakin pienet aivot. Ja nyt se on myös kiva kun se nukkuu :P